Jo vuoden verran olen haaveillut satiinisesta leopardikuvioisesta hameesta, jonka yhdistäisin muhkeaan pörröpuseroon. Sellaista hametta vaan ei löytynyt viime talvena eikä edelleenkään. En haluaisi ruskeaa, vaan siniharmaakuviollisen. Mistään ei löydy oikeaa kokoa, eikä edes kangasta, josta olisin itse ommellut sopivan hameen. Nyt kun etsin tähän kuvaa siitä, mitä tarkoitan, en sellaista löydä – että mistähän tuo alkuperäinen inspiraatio lienee tullut? Tässä toinenkin muutostyö.
Sen pörröpuseron kyllä jo talvella neuloin, nyt puuttui vaan hame. Kierrätyskeskuksesta löysin leokuvioisen hihattoman tunikan. Hetken jouduin miettimään vaihtoehtoja, sillä tunika oli varsin käyttökelpoinen sellaisenaankin. Päätin kuitenkin katkaista sen hameeksi.
Koska pituus jäisi aika lyhyeksi, valitsin vyötärölle tuollaisen 80-luvulla paljon käytetyn kuminauhan. Vyötärö on tällaisenaan oikein mukava ja hame kiva käyttää. Mutta.
Ei siitä nyt semmoista tullut
Materiaali ei ole satiinia, vaan intianpuuvillaa, sellaista ryppyistä. Liian monta sellaista satiinihametta olenkin nähnyt, jotka sähköisenä tarttuvat jalkoihin, että sen puoleen tämä materiaali on mukavampi. Pituuskin jäi unelmoimastani ehkä 10-20 senttiä. Eikä värikään ole oikea.
Kokonaisuus ei siis vastaa odotuksiani. Taitaa olla niin, että tuo hame istuu paremmin ”tavallisen” puseron kanssa.
Toinenkin fiksaus
Jostain syystä ihastuin tähän kierrätyskeskuksen ilmaisosaston mekkoon. Ehkä väri, sininen ja vaaleanpunainen? Mekko on aivan liian pitkä ja aivan liian pieni. Hirvittävät kuvat työhuoneelta.
Hihat lyhensin, poistin mansetit ja käänsin reunan tavallisella taitteella. Mekon helmasta lyhensin tuo halkion verran eli 30 cm.
Aukaisin sivusaumat ja koska 30 cm ei riittänyt pituuteen, leikkasin jatkopalat toiseen suuntaan eli juuri niinkuin ei pitäisi. Langansuunta on jatkopalassa eri kuin mekossa. Trikoossa eikä kuviossa se haittaa ollenkaan! Kangas on niin kirjava, että jatkopalat häviävät näkymättömiin. Näin sain mekolle juuri ja juuri tarpeeksi tilaa, n. 15 cm pala kumpaankin sivuun. Etukappaleen nappilistan ompelin kiinni.
Tuon mekon materiaali on todella miellyttävän pehmeää ja joustavaa! Sukkahousujen kanssa tuntuu kyllä tarttuvan, joten alushame taitaa olla tarpeen…
Vaikka tuo pörröneule on hurjan kevyt ja harvaan, isoilla puikoilla neulottu, on se todella lämmin. Näin lämpimänä syyspäivänä liian lämmin, mutta talvella sitten.
Kumpikaan näistä muutostöistä ei onnistunut aivan nappiin, mutta ehkä tulevat käyttöön, saa nähdä. Kuvauslokaatio oli mitä kaunein.
Mervi