Olen hurahtanut tilkkutöihin. Sama juttu kuin isoäidinneliöiden kanssa. Löysin hyvän kaavan ja sillä sitten surauttelen takkeja – vaikken yhtään uutta takkia tarvitsisi. Viime kesänä tein ”pienesti” farkkutilkkutöitä. Nämä minun tilkkutyöni ovat varsin vaatimattomia, sellaisia perusjuttuja. Täällä esittelin pitkän takin, jossa tilkutkin oli isompia. Nyt syntyi lyhyt farkkutakki tilkuista. Tämän takin tilkut on 10 cm.
Jos tuo pitkä takki onnistuikin ihan kerta heitolla, tämän toisen kanssa oli aika paljon säätämistä. Malli meni pieleen, kun tein liian väljän. Olin jo lisännyt hihat ja tikannutkin ne, kun tajusin virheeni. Ei kun purkamaan, mikä on minun luonteelleni tosi vaikeaa. Otin sivuista pois leveyttä, mutta vieläkin tilaa oli liikaa. Se korjaantui, kun tein rintamuotolaskokset, mikä auttoi hihan istuttamisessa.
Tämän takin päätin jättää ilman vuoria. Pitkään takkiin sen olin lisännyt. Nyt piti vaan tehdä saumat katseenkestäviksi. Koska osa tilkuista oli joustavasta kankaasta, takki joustaa mukavasti. Huppuun laitoin vuorin.
Malli syntyy tehdessä
Hihansuuta mietin. Päädyin laittamaan lisäkappaleen ja vain kanttaamaan farkkukankaalla. Ensin oli tarkoitus tehdä pieni pystykaulus, mutta en saanut sitä istumaan, joten päädyin tähänkin tekemään hupun. Siihen kokeilin erimallisia tilkkuja osin siksi, että jäljellä oli vain kasa jämätilkkuja ja toisaalta oli kiva kokeilla, miltä tuollainen suorakaiteen mallisista palkeista tehty pintä näyttää.
Tähän astisessa elämässäni olen omistanut vain muutaman vaatteen, missä on huppu, mutta nythän niitä näyttää tulevan valikoimiini.
Aloittaessani takkia en tehnyt mitään suunnitelmaa. Malli ja toteutus muodostui tehdessä. Päätin vetoketjunkin vasta kun etureuna oli jo mallissaan. Siihen ei siis olisi nappeja saanutkaan. Näin lyhyessä takissa vetoketju toimii hyvin.
Viimeisenä oli helman ompeleminen. Mietin resoriakin, mutta olin siinä vaiheessa jo vetoketjun ommellut, eikä helman kääntämiseen jäänyt kangasta. Sitten tein rohkean vedon ja ompelin jämävyötärönauhoista helman. Lisäilin vähän vyölenkkejä sinne tänne. Kokeilin, miltä näyttäisi, jos vyölenkkeihin pujottelisin esim. huivin. En vaan tiedä, miten huivin päät laittaisin. Rusetti tuossa kohtaa ei näyttäne hyvältä.
Kokonaisuutena olen aika tyytyväinen tähän takkiin ja siihen, että maltoin tehdä tarvittavat korjaukset.
Yksi mutta on. Se on takin pituus. Mielestäni se on epäedullinen, koska päättyy juurikin pepun päälle.
Ai niin, se piti vielä näyttää, että muutamaan tilkkuun lisäsin pitsin.
Näillä mennään ja nähtäväksi jää, tuleeko tämä takki käyttöön. Materiaalit on kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Olenpa sen huomannut, että lankaa tällaisiin töihin kuluu huomattavasti enemmän, mutta on kuitenkin pieni kuluerä. Lähes ilmainen takki siis.
Mitäs sanot?
Vielä kuvat naamasta, koska uusi tukka. Eli ei paljon tukkaa ollenkaan.
Pellavasydämen Mervi