Haluaisin olla ladylike. Semmoinen, jolla on valkoinen paitapusero ja musta bleiseri. Mutta kun en ole. Rakastan joustavia vaatteita ja kaapissani onkin kaikki joustavaa. Mikään ei saa puristaa eikä kiristää. Jakkujen sijaan valitsen villatakin. Viikonlopun ompeluksena syntyi neulosjakku.
Nyt kävi niin, että vakkariasiakkaani toi korjattavaksi bleiserin, joka on joustavaa jerseytä. Heti tiesin, että haluan ommella itselleni sellaisen. Olin ottanut kierrätyskeskuksesta (ilmaisosastolta) tuollaisen pehmeän tikkikankaan ja joskus miettinytkin takin tekemistä siitä. Materiaalikulut olisi siis nolla, joten mitään hävittävää ei tässä projektissa olisi.
Kaavat on yleensä aina hukassa
Ja ei kun hommiin. Ikävin vaihe ompelemisessa on kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen. Inhoan sitä. Inhoan myös sitä piirrettä itsessäni, etten malta tehdä tätä ikävää hommaa huolella, vaan hutiloin. Kun siis teen jotain itselleni. Kävin kaikki valmiiksi leikatut kaavat läpi – ei löytynyt. Sitten muistin tämän vuosia, ehkä vuosikymmeniä vanhan kansiokokoelman ”Onnistu ommellen”, missä on muutamat kaavat. Sieltäpä löytyi myös bleiserin kaava. Vaikkakin kaavat joutuu jäljentämään, ei tämä ole kuitenkaan niin epätoivoista sotkua, kuin jotkut toiset kaava-arkit ovat.
Siinähän se juju on, että olen hätäinen luonne ja haluaisin heti valmista, enkä millään malttaisi tuhlata aikaan moiseen piirtämiseen.
Kangasta oli onneksi tarpeeksi, eikä tarvinnut yhtään säästellä tai edes asetella kaavoja sen kummemmin. Ompeluohjeitakaan en tarvinnut, sillä aika monta jakkua olen elämäni aikana ommellut, joten herrainkauluskin sujui mallikkaasti. Tuo kaksikertainen tikkikangas oli erinomaisen huoletonta leikata ja helppoa ommella.
Tästä tuli vuoriton juurikin siksi, että se joustaisi. Vähän tuo kangas ”tihkasoo” eli pistää vastaan pukiessa, mutta enhän minä malttanut vuoria alkaa leikata, laiska kun olen. Ja kun sitten jakku ei joustaisi…
Valitsin koon 48 ja se oli nappiin osunut, vaikka kylläkin jätin muotolaskokset edestä ompelematta. En halunnut täysin istuvaa, vaan mieluummin suoralinjaisen ja reilun. Pari senttiä poistin olkapäältä ja hiukan suurensin rintamuotolaskosta – tai prinsessaleikkausta, kuten se tässä kaavassa on. Hiha istuu mielestäni moitteettomasti. Olen supertyytyväinen tähän kaavaan ja luulempa, että tulen tekemään toisenkin jakun. Hiukan mietin olkatoppauksen laittamista, mutta en sitten kuitenkaan…
Tässä mallissa oli upotetut taskut ja ensin kuvittelin, etten laita taskuja ollenkaan, mutta kyllähän ne käytännössä tarpeen ovat. Ihanasti taskut istuivat – täsmälleen samaan kohtaan molemmin puolin!
Tuo kaulus saa olla tuollainen rento, en edes kovikekangasta laittanut.
Napeiksi valitsin – koska värivaihtoehtoja ei oikein ollut – tällaiset jännät ”duffelin napit”. Kiinnitin ne kuitenkin ihan tavallisten nappien tapaan ja tein tavalliset napinlävet.
Ja ei kun sovittelemaan…
Tämän kettukangasmekon olen esitellyt, täällä. Näitä kahta alla olevaa mekkoa en ole vielä ylläni näyttänytkään. Kaikki on tehty samalla kaavalla. Eikö olekin hauska tuo ”ompelijan” kangas saksineen ja muine tykötarpeineen.
Asia on kyllä tasan niin, että sininen on mun väri! Ja toisekseen – olen niin vanhanaikainen, että mielestäni mekon kanssa täytyy olla ”pikkukengät”, Vaikka en minä tuollaisilla korkkareilla pysty kävelemään, just ja just kuvassa seisomaan. Nuo punaiset Riekerit on ihanat, muttei ne mekon kanssa oikein parhaimmillaan ole, vai mitä tykkäät?
Takkia voi pitää kiinni tai auki ja jopa kaulukset ylhäällä.
Luulen, että tästä tulee mun kevättakki. Ehkä pidän myös töissä sisällä, sillä olen aina viluinen. Onhan se vähän tätimäinen, mutta miksi ei 65 :lla voisi ollakkin?
Mervi