Oletko sinäkin harmitellut sitä, että näin pakkasilla langat tarttuu sormiin ja vaatteisiin? Minä sain tarpeekseni, kun kuljetin ompelimosta langanpätkiä kodin puolelle, missä oli juuri imuroitu. Vetoketjuja purkaessa tulee hirveästi pientä pätkää, argh! Lopulta kamelin selkä katkesi ja päätin tehdä asialle jotain. Tsadaa, suojaessu! Eikä mikä tahansa tylsä työesiliina ja vaan nätti pöllö-essu.
Kankainen esiliina ei auttaisi asiaa, mutta muistinpa, että minulla on myynnissä ihanaa vahapintaista pöllökangasta, josta olen aikoinaan ommellut lasten ruokalappuja. Kuosi on Robert Kauffmanin.
Sitten vaan malliksi Uusikaupunki-esiliina ja kaksi kappaletta pois suorakulmaisesta palasta…
Eikö muuten olekin kaunis tämä malliessukin! Kuvan on piirtänyt Veera Maila, joka oli aikoinaan meillä harjoittelijana. Taitava piirtäjä. Teimme hänen Uusikaupunki-kuvistaan sabluunat ja Veera myös opasti kankaanpainannassa. Nyt nämä seulat ovat muuten myynnissä, sillä en usko itse enää ryhtyväni niihin hommiin. Saattaa olla, että tämäkin kuva on hetken päästä historiaa, sillä tuota vanhaa vesitornia suunnitellaan purettavaksi.
Kangas on 150 cm leveää, joten sain siitä kaksi essua, leveydeltään 75 cm. Pidensin vielä tuosta kangasessuskin isommaksi, mikä ehkä oli turhaa? Nyt essun pituus on 95 cm ja suojaa siis vaikkapa savitöitä dreijatessa.
Kanttasin essun kauttaaltaan nätillä puuvillavinonauhalla ja ai että siitä tuli söpö!
Nuo kaarevat palat, mitkä leikkasin ”kainaloista” pois, kävisivät hyvin taskuiksi. En kuitenkaan halunnut niitä ainakaan tähän omaani.
Toisen essun laitoin verkkokauppaan myyntiin. Halutessaan tilaaja voi pyytää niitä taskuja ja lisään kyllä yhden tai kaksi.
Pöllö-essu
Pellavasydämen Mervi