Sateenkaarisukat

Kun lähdimme linja-automatkalle Helsinkiin, valitsin mukaan otettavaksi käsityöksi uuden, ennestään kokeilemattoman langan, josta tulisi sateenkaarisukat. Puikkovalinta osui ehdottomasti ferrareihin, eli maailman parhaisiin pyöröpuikkoihin. Etenkin siksi, ettei puikot pääse putoilemaan ja häviämään auton rakenteisiin, mutta myös siksi, että minähän en enää ollenkaan käytä sukkapuikkoja, vaan teen sukatkin – ja kaiken muunkin neulomisen – hyvillä, pitkillä pyöröillä, loopaten. (Ohje esim. täällä)

Sain matkalla ensimmäisen sukan valmiiksi ja aloitin toista.

Kotona etsin sitä ensimmäistä, jotta olisin osannut tehdä samanlaisen raidoituksen, sillä olen pakkomielteinen siinä asiassa, että sukkaparin pitää olla samanlaiset! No, sitä sukkaa ei löytynyt mistään ja ajattelin sen jääneen bussiin, vaikka kuinka tarkistankin lähtiessäni, ettei mitään jää. Tein siis uuden. Ja tämän jälkeen löysin sen ensimmäisen omasta autosta, mihin olin sen jättänyt, kun mieheni haki minut bussista. Nyt minulla on sitten 3 paria lähes samanlaisia sukkia.

Lanka on kivaa neulottavaa ja väritys on iloinen.

Sen lisäksi, että sain kolme paria valmiiksi, minulla on tietysti paljon keristä jääneitä nyssäköitä. Osasta saan tehtyä pienet sukat, mutta ajattelin kerrankin kokeilla jämälankasukkia niin, että otan samanpaksuisen mustan yksivärisen langan ja sen kanssa ”tuhoan” nuo jämät.

Yksi pari (koko 40) kulutti lankaa 78 g.

Rakastan neuloa tällaisia sukkia – tai siis lankaa – missä ei tarvitse miettiä mitään, mutta tulos on silti kiva. Moni sanoo, että turhautuu liian yksitoikkoiseen työhön, mutta minä nautin katsoa telkkaria tai kuunnella äänikirjaa ja neuloa. Olenkohan huono keskittymään, kun ohjeen lukeminen alkaa olla työlästä?

Seuraavaksi täytyy tilata tätä samaa lankaa eri väreissä, eikö vain?

LIsäsin jo nämä kolme paria verkkokauppaan.