Lampunvarjostimen uusiminen

Olen jo vuosia tehnyt kankaisten lampunvarjostimien uusimista. Ensimmäinen minulle tuotiin ehkä 15 vuotta sitten ja se oli hyvin vaatimaton projekti. Sen jälkeen kun olen tänne blogiin – tai siis siihen vanhaan – laittanut kuvia töistäni, on projekteja tullut silloin tällöin. Välillä itsekin hämmästyn, että ”olenko tuollaisenkin osannut tehdä?” En siis ole saanut minkäänlaista oppia vaan ihan itse katsonut mallia vanhasta ja tutkinut netistä valmiita varjostimia. Nyt toki on jo kokemusta karttunut. Sen verran työlästä ja aikaa vievää lampunvarjostimen uusiminen on, että ymmärrän, ettei tekijöitä ole. Helsingistä tulee asiakas jos toinenkin tänne Uuteenkaupunkiin. Tosiasia on, ettei työstä voi todellakaan ottaa tuntipalkkaa. Vertailun vuoksi kerron, että maksan kynsiteknikolle 60 €/ tunti ja jos käytän varjostimeen kaksi työpäivää, olisi hinta 960 €. Kuka maksaisi? Ei kukaan, olkoon miten vaan design-valaisin! Eikä tuo kaksi työpäivää aina riitäkkään…

Tänä kesänä sain kaksi tilausta, molemmat on nyt jo luovutettu. Toinen on plafondi ja toinen jalkalampun varjostin.

Siinä vaiheessa, kun asiakas ottaa yhteyttä – on täältä blogista nähnyt, että teen varjostintöitä – en voi varmuudella sanoa, onnistuuko työ vai ei. Yleensä minulle lähetetään kuva rikkinäisestä varjostimesta. Koska asiakkaat ovat pääsääntöisesti muualta päin Suomea, on aina pienoinen jännittäminen, että minkälainen työ on tulossa. Nämä tämän kesän työt tuotiin minulle matkan päästä.

Kankaan valinta

Aivan ensimmäiseksi alkaa kankaan metsästys. Pitää löytää asiakkaan toivoma väri ja sopiva materiaali. On todella haastavaa löytää sellaista kangasta, joka läpäisee valoa kauniisti. Lähetän yleensä asiakkaalle kuvia hyväksyttäväksi. Tässä tapauksessa oikealla valkoisen sävyllä oli merkitystä ja lopulta löysin hyvän lomamatkalla Salon läpi ajaessamme. Kangas on kylläkin vaatetuskangas, mutta oikein sopiva ja kaunis tähänkin tarkoitukseen. Allaolevien kuvien avulla valitsimme kankaan 1, joka valkoiseen paperiin verrattuna (toinen kuva) on oikea sävy. Kangas 2 on liian ohut, sillä lamppu näkyy liian selvästi. Se olisi kauniin silkkimäinen (viimeinen kuva) mutta hylkäytyy.

Nyt on kangas valittu. Sitten tutkaillaan ”raatoa”.

Rautakehikko on päässyt ruostumaan, joten poistan tuon vanhan kieputusnauhan ja vaihdan sen uuteen, jahka puoliso on hionut ruosteen pois. Kieputusnauha pitää kiinnittää todella tiukkaan, sillä siihen ommellaan kangas. Nauha ei saa yhtään lörpöttää. Sitten alkaakin kankaan kiinnittäminen, ensin neulaus…

Nuppineulat käyttöön

Alla kuvat: Ensin kuva lähtötilanteesta ja toinen kuva tavoitteesta.

Tuon neulauksen joutuu usein tekemään monta kertaa, koska laskokset pitää saada menemään tasan. Sitten seuraa käsin ompelu, mikä tietää montaa veripisaraa. Tarkkana pitää olla, ettei osu kankaaseen! Itselläni on pitkät kynnet, joten en voi käyttää sormustinta. Se auttaisi paljon, mutta… Aivan 100 %:sen tyytyväinen en ole laskostukseen, sillä vasta valmiina (!!!) huomasin, että laskostus lähtee kiertämään. Mutta asiakas oli tyytyväinen ja se on tärkeintä! Paras sanoa, että ”juuri noin oli tarkoituskin tehdä”.

Käsin ommellaan, pienin näkymättömin pistoin myös plafondin alareuna.

Tuon reunakoristeen kanssa oli isoin vaiva. Alunperin asiakkaan piti itse yhdistää kolme katkennutta pätkää, mutta loppujen lopuksi se jäi minun huolekseni. Ensin kysyin paikalliselta Taito-yhdistykseltä tekijää ja sieltä kävikin hitsaaja katsomassa, mutta kertoi, ettei onnistu. Sitten otin yhteyttä Henrik Helpiöön, joka taas siirtsi homman kultasepälle. Minulle tämä sivupolku tuli aika kalliiksi, kun yhdistämiseen tarvittiin 2 g kultaa.

No, siitä tuli yhtenäinen ja asiakkaan mielestä patina ei haittaa.

Valmis plafondi

Siellä se odotti hyllyn päällä, katon rajassa asiakasta hakemaan. Tuon keskustan ”rutun” päälle tulee metallinen koristelevy, kuten toisessa kuvassa näkyy. Alkuperäinen plafondi oli muuten tehty muovista, joten asettuu jokseenkin erilailla, kun käsin ommeltu kangas.

Ensimmäisen kerran jouduin toteamaan, etten pysty toteuttamaan täsmälleen samanlaista, mikä alkuperäinen oli. Tai oikeastaan se ei ollut alkuperäinen, vaan näyttää käsinommeltulta ja siten ehkä jo kertaalleen uusitulta. Mutta siitä teen toisen postauksen.

Tässä on ainoa valaisin, joka on itselläni. Tai siis puodissa. Tähän olen jopa laittanut vuorinkin. Se olikin varmasti välttämätön, sillä varsinainen kangas on hyvin ohutta. Nyt ainakin valo siivilöityy kauniisti.