Vaikka kuinka järkevää onkin hävittää turhia tavaroita, niin silti sitä aika ajoin joutuu huomaamaan, että ”ei olisi kannattanut laittaa pois…”. Niin kävi nytkin. Aikanaan, kun ompelimme paljon pellavatunikoita, jäi kangastilkkuja valtavat määrät. Ensin niitä säästeltiin, mutta lopulta annettiin kaikki pois ja tuntui huojentavalta. No, nyt olisin kaivannut niitä tilkkuja. Kun löysin vihreän, valmiiksi leikatun tunikan etu- ja takakappaleen, mutta en alavaroja enkä taskuja, jouduin ”säveltämään”.
Saman sävyistä vihreää pellavaa ei löytynyt enää yhtään palasta. Sen sijaan löytyi vaaleampaa. Siitä leikkasin alavarat.
Kuvasta näkyy, alavara leikataan samanmalliseksi kuin miehustan kappaleet. Alavarat leikkaan aina taitteelta. Takakappaleet leikkaan yleensä hulpioreunasta ja ompelen siis taakse keskelle sauman. Tämä siksi, että kangasta menee vähemmän ja ommeltu takasauma auttaa siihen, ettei kangas veny takapuolen kohdalta. Nyt siis taka-alavara tehdään saumanvaran verran lyhyemmäksi.
Alla olevassa kuvassa näkyy etu- ja takakappaleiden malli. Pääntien kohdalla on oltava tarkkana, että kappaleet ovat yhtä leveitä (tai tässä kuvassa takakappale on saumanvaran verran leveämpi) sillä, JOS etukappale on leveämpi, valmis tunika alkaa pussittaa kaulalta.
Tämän tunikan olin leikannut sivuilta pidemmäksi, enkä alkanut sitä muuttaa. Tästä tulisi siis liehuhelmainen yksilö.
Alavarat kiinnitetään miehustaan, kunhan olkasaumat on molemmista ommeltu ja saumuroitu. On tärkeää tehdä aukileikkaukset pääntien saumaan, jotta alavara asettuu kauniisti.
Tikkaan pääntien reunan 1,5 – 2 cm päästä.
Semmoinen siitä tuli. Tunika, liivihame, huitula…
Tämän tunikan koko on XXL, koska se näköjään on minulle sopiva, tai oikeastaan aika reilu. Rinnanympärys n. 120 cm. Taskuja tähän ei tullut, koska samaa kangasta ei enää ole.
Mitä mieltä olet, voisiko taskut olla vaaleampaa, tuota, mistä alavarat on tehty?
Pellavasydämen Mervi