Taidenäyttely ja rannikkokaupunkeja
Lappeenrannan torilta ostimme kotileivonnaisia ja jatkoimme matkaa Haminaan, joka oli sekin ”tuttu” kaupunki jo aiempien kesien reissuilta. Tällä kertaa emme jalkautuneet kaduille kävelemään, vaan tyydyimme ajelemaan siellä täällä. Yht’äkkiä tajusin, että tämä kaupunki liittyy tekeillä olevaan kirjalliseen tuotokseeni – isäni muistelmiin – sikäli, että täällä hän on käynyt reserviupseerikoulun. Piti siis vähän kuvata sillä silmällä. Varmaan tuosta portista on isäkin aikoinaan astellut, niinkuin nyt nuoret miehet…
Haminan iso Suomen lippu siellä taustalla hulmuaa. Haminassa olisi muuten ihan kiva asua, näin totesimme, kun ajelimme vähän keskustan ulkopuolella ja löysimme kauniita asuinalueita. Keitimme kahvit ja naatiskelimme.
Kotkasta ei ole tältä reissulta mitään mainittavaa. Siellä oli suurtori-tapahtuma, joten keskustassa oli hankala liikkua. Enkä saanut oikein mitään kuvaakaan…paitsi tuon vesitornin verran.
Poikkesimme Ruotsinpyhtäällä Stömforsin ruukilla. Viime reissulla siellä oli täysin autiota, mutta nyt paikka suorastaan kuhisi väkeä. Siellä oli Ruukkipicnic. Matkan varrelle osui myös Eija’s Garden. Puutarhuri-miestäni tämä tuntui kiinnostavan, mutta pähkäili tovin, ennen kuin osasi päättää, meneekö vai eikö? Meni kuitenkin ja joku ennestään tuntematon kukkalajike siellä kuulemma oli. Paikka oli rehevöitynyt sitten aiemman käyntinsä jälkeen. On se kiva, että molemmat löytää jotain itseään kiinnostavaa. Sillä aikaa minä pistin pitkäkseni ja lepuutin istumisesta turvonneita jalkojani.
Taidenäyttely
Loviisassa meillä oli kohde, Bonga-linna ja Riitta Nelimarkan näyttely. Olipahan monenlaista nähtävää! En ole ollenkaan taiteen tuntija, enkä tähänkään taiteilijaan aiemmin tutustunut, joten olin yllättynyt hänen monipuolisesta tuotannostaan. Taulut eri vuosikymmeniltä olivat hyvin monimuotoisia, jos niin saisin asian ilmaista. Toisia ”ymmärsin” paremmin kuin toisia. Koko kartano oli pelkästään Nelimarkan tuotantoa tulvillaan, joten näin matkan päällä ei kaikkeen ehtinyt mitenkään paneutua.
Kaikkein erikoisimpia olivat mielestäni kookkaat tuftaustyöt. Taiteilija suunnittelee kuviot ja saman talon alakerrassa on tuftaamo, jossa taulun pehmeä, tekstiilinomainen pinta muodostuu. Nämä taideteokset ovat niin valtavia kooltaan, että ainut kuviteltavissa oleva sijoituspaikka on yleiset tilat. Uusimpia töitä ovat FOTOMONTAASIT, erityisellä valokuvatekniikalla valmistetut teokset. Niistä en kuvaa ottanutkaan, mutta käypä katsomassa tuolta linkistä…
Mustavalkoiset työt ensimmäisessä kuvassa ovat täysin erityyppisiä, samoin esim. sarja Seitsemästä Veljeksestä, joista ehkä eniten pidin.
Puoliso ei ehkä laisinkaan (?) nauttinut tästä kohdevalinnastani, mutta kärsivällisesti suostui mukaan ja jopa esittämään ”taiteellista” sitä pyytäessäni.
Loviisassa poikkesimme aivan samassa miljöössä kuin edelliselläkin reissulla. Laivasilta -ravintolassa nautimme todella hyvät sapuskat. Täällä tuntui, kuin olisi ulkomailla, kun kieli oli toinen, ruotsia tuntui kaikki muut puhuvan.
Suosituksemme tälle ravintolalle!
Olisimme jääneet Loviisaan leirintäalueelle yöksi, mutta kummassakaan kahdesta vaihtoehdosta ei ollut tilaa meille. Jatkoimme siis matkaa Porvooseen. Aina viehätyn Porvoon kaupungista, sen kapeista kujista ja todella kauniista taloista. Nyt vaan sade hivenen haittasi nautintoa. Valitsemamme leirintäalue oli kyllä todella pitkän matkan takana, mutta viihtyisä, hyvin hoidettu paikka ja ystävällinen vastaanotto korvasi mutkittelevan ja kapean taipaleen.
Varasimme täältä ihan oman saunavuoron ja olihan se nautinto, varsinkin, kun meillä kotona ei ole saunaa ollenkaan…!
Aamulla jatkoimme matkaa Tammisaareen.
Poikkesimme myös Mathildedalissa. Vaikka paikka on entuudestaan tuttu, eikä siellä oikeastaan mitään uutta ollutkaan, oli silti kiva kiertää pikku myymälät. Somia käsityöjuttuja myynnissä ja erityisesti tämä somiste viehätti, kuva Alpakkamyymälästä.
Aloimme olla jo kotimatkalla, kun esitin kuskille vielä yhden toivomuksen: Salossa haluaisin poiketa kangaskaupassa. Kiltisti hän veivasi rattia ja löysimme Eurokankaan myymälään. Ammattitaitoisen myyjän avustuksella löysin asiakkaani lampunvarjostimeen kankaan ja hän myös osasi neuvoa Salon Nappi ja Nauha -puotiin, kun kysyin kieputusnauhaa.
Ehkä nämä molemmat ostokset olisi onnistunut verkkokaupassakin, mutta aina on varmempaa, kun saa itse nähdä, hiplata ja valita. Nyt tuo kangas on jo muotoutunut varjostimen laskoksiksi ja olen todennut ostoksen onnistuneeksi. Omalta paikkakunnalta ei sopivaa kangasta löytynyt, joten olen oikein tyytyväinen. Niinkuin matkaan muutenkin. Paljon tuli nähtyä ja koettua ja kaikki sujui mainiosti. Auto kesti reistailematta ja 46-vuotinen avioliittokin jatkuu…
Olen oppinut ainakin yhden asian matkustamisesta: kotiin päästyä puran HETI matkalaukun, tai tässä tapauksessa Ikea-kassin. Toisessa kuvassa on matkatuliaiset: hame Kenkäverosta, pillerirasiat (liitettäväksi keräilysarjaani) Hämeenlinnasta ja Lintulan luostarista, salaattikuppi Kyyrölän Savipajalta ja kynttiläpidike Valamon luostarista.
Tähän päättyi sarja Itä-Suomen kierrokseltamme kesällä 2024. Sunnuntaina tätä kirjoittaessani on matkalaukku jo taas pakattuna huomista lähtöä varten. Tällä kertaa ryhmämatka Viroon.
Mervi