Lomareissu osa 2
Edellisessä postauksessa kerroin lomareissun ensimmäiset kohteet, Enkelipuisto ja Hämeen linnan taidenäyttely. Nyt matka jatkuu. Lahti ja Heinola ajettiin suunnilleen vain ohi tai läpi. Seuraavaa kohdetta ei oltu etukäteen suunniteltu, vaan yht’äkkiä matkalla tajusin, että Kenkävero saattaisi olla mielenkiintoinen. Osoittautui vielä niin hieno ”sattuma” että siellä oli juuri nyt käsityömarkkinat! Niinpä matkamme toiseksi yöksi parkkeerasimme Kenkäveron parkkipaikalle odottamaan huomista päivää. Nämä kuvat kävin illalla ottamassa vielä tyhjästä pihasta.
Markkinat olivat hyvin järjestetty ja tuotevalikoimat oikein mielenkiintoisia. En tiedä, onko tänne tuleville myyjille ennakkoraati, mutta alueella ei ollut yhtään metrilakua tai tusinamekkoa myynnissä. Mutta onneksi oli Mithun hameita. Olen kauan haaveillut ”taskuhameesta” ja nyt kun pääsin sitä sovittamaan, kauppa oli hetkessä päätetty. Esittelen sen myöhemmin. Muutamat erikoisjuomat ostettiin.
Päärakennus on kauniisti sisustettu ja tuota kupeilla täytettyä lyhtyä jäin miettimään… olisiko siinä ideaa itsellekkin?
Puolisokin oli tyytyväinen, sillä hänelle mielenkiintoista katseltavaa oli tien toisella puolella, Mikkelipuisto. Puutarhurin unelma.
Matkan varrella selasin nettiä löytääkseni vielä ennakkosuunnitelmien lisäksi jotain katsottavaa. Mikkelistä löysin Tertin kartanon. Siellä oli sekä puutarha, mikä kylläkin tämän meidän puutarhurin mielestä oli vaatimaton, ja muotikauppa ja sisustuspuoti ja kahvila. Paikka ei meissä herättänyt erityistä ihastusta. Mikkelin kirkko on komea ja tämä pieni kappeli keskellä katua, sympaattinen. Sisälle emme päässeet.
Melkein talon kokoiset kaapit soivat
Mikkelistä jatkoimme matkaa Varkauteen, missä oli yksi etukäteissuunnittelun tulos. Tätä kohdetta, mekaanisen musiikin museo, oli tuttava suositellut ja vaikka puoliso ei yhtään siitä innostunut, sinne menimme. Olihan se erikoinen museo, monta laitetta, mistä kerrottiin, että on ainutlaatuinen koko maailmassa. Ulko-oven pikku asetelma ei antanut kuvaa siitä, mitä sisällä olisi!
Rakennus on entinen vanhainkoti, jonka monta huonetta on täynnä erikoisia ”itsestään” soivia vempeleitä. Osa niistä on niin valtavia, että huonekorkeutta on jouduttu lisäämään ja lattioita vahvistamaan, jotta soiva kaappi mahtuu, muttei romahduta lattiaa.
En tiedä, oliko tämä hieno yhdistelmä talon väen vai ehkä jonkun vieraan.
Valitettavasti videoitani ei pysty tähän upottamaan, monta komeaa soittoa jää siis sinulta kuulematta – paitsi, jos päätät itse lähteä paikan päälle ihastelemaan itsestään soivia viuluja, haitareita, rumpuja ja kaappeja.
Olihan siellä montaa ihmeellistä asia, soiva tuoli, pikkuautolla soitettava äänilevy, kaksitorvinen gramfoni jne. Tuollainen sekasotkulta näyttävä nurkka, missä oli erilaisia antiikkikapistuksia ja minua ihastuttavat verhot.
Sinällään Varkauden kaupunki näyttäytyi meille ankeana kaupunkina. Vaikka miten kiertelimme – toki tihkusateessa – emme löytäneet mitään kuvattavan arvoista. Ei edes kukkia. Tämä kuva kertoo meidän tunnelmamme:
Täältä jatkoimme matkaa suunnitelmiemme päätepisteeseen, Lintulan ja Valamon luostareihin, mutta ennen niihin tutustumista yövyimme Heinäveden vierasvenesatamassa. Se on matkaparkki, jonka uuden uutukaiset huoltotilat eivät teknisten ongelmien vuoksi olleet toiminnassa, mutta asiat järjestyivät 11 eurolla vaatimattomissa, mutta asiansa ajavissa olosuhteissa. Pääsimme vesivessaan ja suihkuun. Ja siis, nämä molemmat meillä on kyllä asuntoautossakin, vessa ja suihku, mutta suihkua emme ole edes kokeilleet ja vessaa käytetään, jos se on ainut vaihtoehto.
Tästäpä jatkan seuraavassa postauksessa – kohteita on vielä jäljellä, kuten matkaakin…
Mervi