Yksi tämän kesän lomareissuista on tehty, Lähdimme matkaan tiistaina 2.7. ja palasimme maanantaina 8.7. Reissu suuntautui Itä-Suomeen, osin jo aiemminkin nähdyille seuduille. Meillä on puolison kanssa kohtalaisen erilaiset näkemykset mielenkiintoisesta matkasta, mutta riidatta saimme suunnitelmat tehtyä. Hän haluaa ajaa, ajaa ja ajaa ja nähdä maisemia. Minä taas haluan nähdä rakennettua ympäristöä, ihmisiä ja kulttuurikohteita. Viime vuosina en enää ole välittänyt juurikaan kaupoissa kiertelystä, mitä nyt muutamat käsityöpuodit on kiva nähdä.
Olimme päättäneet pari kohdetta etukäteen ja osan bongasin matkan edetessä. Tähänkin liittyy yksi kummallisuus, mitä en ole oppinut vielä 46 yhteisen vuoden aikana. Ei riitä, että sanoo ”tuolla olis kiva kohde!” – kun toinen ei käsitä, että HALUAN sinne. Pitää olla täsmällisempi viestijä.
No mutta, ensimmäinen sovittu kohde oli Enkelipuisto Pöytyällä, mutta matkalla sinne ehdotin kuitenkin poikkeamista Yläneellä, sen kotiseutumuseossa, koska siellä olisi ehkä kiva käsityömyymälä – ja olikin. Ihana ympäristö ja hyvin valitut tuotteet tyylikkäästi esillä.
Kuva ei näytä oikein, miten matala tuo kaappi on, en ole koskaan nähnyt samanlaista. Matala oli tuo toisen kuvan huonekin ja jäin miettimään, että oliko ihmiset oikeasti ennenvanhaan niin paljon lyhyempiä? Suosittelen tätä kohdetta. Sitten matkamme jatkui sinne Enkelipuistoon, joka olikin ihan jotain muuta, mitä olin kuvitellut.
Enkelipuisto
Paikan omistaja ja rakentaja on esiintymistaitoinen ja -haluinen mies, jolta sujuu metallintyöstö, laulaminen ja puhuminen – ne nyt ainakin. Saipa mies minullekin taiottua enkelin siivet!
Nämä teokset eivät olleet vain romutaidetta, vaan niillä oli joko humoristinen tai syvällisempi sanoma. Vasemman puoleinen kuva on muistolehdosta, jonne on ensimmäisen vainajan tuhkat jo haudattukin. Tähän kohteeseen on ilmainen sisäänpääsy, mutta käynnistä on sovittava etukäteen. Meitä oli vain pieni ryhmä ja saimme kyllä perusteellisen selvityksen jokaisesta teoksesta, joita oli PALJON. Aivan uskomaton määrä työtä, taitoa ja intohimoa!
Matka jatkui Forssan kautta Hämeenlinnaan. Forssassa olisin halunnut tutustua Texvex- yritykseen, eli poistotekstiilien myymälään, mutta aikataulu ei ollut suosiollinen tälle vierailulle. Se oli juuri mennyt kiinni, harmi. Ohi ajaessa kuvasin komeita Forssan entisen Puuvillakehräämön rakennuksia.
Hämeenlinnassa nukuimme reissun ensimmäisen yön linnan parkkipaikalla. Olimme heti aamulla valmiina linnan ovien aukenemiselle.
Muistikuvia -näyttely
Pienenä huomiona vertaus viime kesään: vuoden kuntosaliuurastus on tuottanut tulosta. Edes tuollainen mukulakivitanner ei estänyt liikkumistani, kunhan oli kaksi kyynärsauvaa ja hyvät kengät. Kävely ei tuottanut tuskaa, vaan melkeimpä päinvastoin.
Halusin päästä tutustumaan linnassa olevaan taidenäyttelyyn. Olin lukenut nettisivut huolimattomasti, mikä oli onni sikäli, että tulimme ”väärään aikaan” ja jouduimme osallistumaan linnan opastuskierrokselle. Ihan mielenkiintoinen oli sekin. Lipunmyyjä erehtyi myös kertoessaan, että Raija Jokisen Muistikuvia -näyttelyn opastus olisi klo 11. Päivä vaan oli väärä. Siellä me ensin odottelimme turhaan, mutta onneksemme vartija huolehti asiasta ja lopulta saimme yksityisopastuksen. Kierroksen päätteeksi opas myönsi olleensa tyytyväinen pikaiseen ohjelmanmuutokseen, sillä tämä oli hänen ensimmäinen opastuksensa ja ikäänkuin harjoituskierros. Hyvin sujui ja totesin, ettei näyttely olisi ollenkaan avautunut niin hyvin itsekseen tutkimalla. Mielenkiintoisia töitä ja harvinainen työtapa, oli kiva tutustua. Mutta opastus siis vain muutamana päivänä.
Näyttelyssä oli tietoa pellavan viljelystä ja valmistuksesta langaksi. Nämä välineet ovat tavallaan tuttuja, mutta astetta hienompia, mitä yleensä tavataan. Tuo ”kaksireikäinen” rullatuoli esimerkiksi näytti ensin aivan vieraalta kapistukselta, mutta onhan se sama kuin pelkistetty koristelematon rullien pidike. Tuollaista pystyrukkia en ole kyllä koskaan ennen nähnyt…
Näyttelyssä pyöri filmi, jossa esiteltiin paitsi pellavan valmistusta, myös Raija Jokisen tapaa valmistaa taideteoksensa lattialla. Ihastelin pikkutarkkaa, vaivalloiselta näyttävää työskentelyä. Taideteokset ovat puhuttelevia, mutta jokainen katsoja näkee ne varmasti eri tavoin. Työt ovat aivan uskomattoman herkkiä, pitsimäisiä. En ole missään nähnyt mitään samankaltaistakaan!
Matkan varrelle osui Kyyrölän Saven paja, jonka omistaja kertoili yrityksen historiasta ja tuotteitten valmistuksesta. Ostin sieltä ison kupin itselleni salaattikipoksi.
Seuraavaksi suuntanamme oli Lahti. Ihan parasta näillä reissuilla on kahvitauot. Vielä mahtavampaa, jos matkan varrelta löytyy kotileipomo ja jotain maukasta kahvin kanssa syötäväksi. Hyvää leipää löytyi Vääksyläisestä Viipurilainen Leipomo:sta. Asuntoautolla liikkuessa on helppoa pitää tauko silloin kuin huvittaa – tai on tarve. Maisemankin voi yleensä itse valita.
Tässä ensimmäinen osio meidän matkastamme, mutta se jatkuu… ehkä huomenna seuraava postaus. Jää siis seuraamaan! Vielä on monta mielenkiintoista kohdetta esiteltävänä.
Mervi