Olen ollut auringossa. Sehän ei nykyään ole ollenkaan suositeltavaa, mutta minä rakastan aurinkoa ja lämpöä, koska yleensä helposti palelen. Koska olen liikuntavammainen, enkä juurikaan kykene auringossa touhuamaan mitään hyödyllistä (puutarhatöistä en tykkää, kävelemään en kykene jne…) niin istun tai makaan auringossa. Istumista varten olemme hommanneet Jyskin asentotuolit, ne on todella ihanat, koska voi säätää lähes makuuasentoon. Lisäksi ostin Jyskistä yhden ja Maskusta toisen ”lavitsan”.
Tämän lisäksi olen mukavuudenhaluinen, enkä siis tykkää maata pelkällä lavitsalla, vaan haluan siihen patjan.
Edellisenä kesänä ompelin jo yhden sijauspatjan päällisen, mutta näköjään sen säilytys/kantopussista ei olekaan kuvaa.
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/08/ompelin-uuden-makuualustan.html
Nyt halusin toisen, jottei patjaa tarvitse kuskata kodin ja Kustavin välillä. Valitsin kankaaksi söpön kukkakankaan ja toiselle puolelle markiisintyyppisen paksuhkon kankaan. Samasta kankaasta ompelin myös tyynyn.
Tähän en halunnutkaan kuljetusta varten kokopussia, sillä patjakäärön siihen ujuttaminen voi olla hankalaa. Hetken mietittyäni keksin ommella tuollaisen ”suikaleen”, joka suljetaan tarralla ja molemmin puolin kiinnitin kantokahvat.
Vaikka tämän päällisen voi helposti ottaa pesuun, käytän silti vielä lakanaa tässä päällä. Tänä kesänä kun on todella saanut hikoilla. En ole voinut välttyä moitteilta – kaikki eivät ymmärrä auringossa makoilua. Minä siitä nautin, joten yritän olla välittämättä. Onpa joku moittinut rusketustani, ”melanooman hankit tuolla tavalla”. Senkin uhalla. Talvi on tulossa, pitkä ja kylmä.
