Minulla on koko heinäkuun kauppa kiinni ja kesäloma. Kävimme jo alkukesästä yhdellä reissulla suuntana Pohjanmaa ja sieltä Tampereen ja Jyväskylän kautta takaisin. Nyt ajosuunnitelma perustui tällaiseen opukseen, jonka mies oli tilannut: Automatkailijan Suomi, Matkaopas ja kartasto. Tästä hän oli valinnut reitin Vihreän kullan kulttuuritie.
Olinpa ällikällä lyöty, kun katsoin opuksesta oman kotikaupunkini tiedot, Länsirannikon reitti!
Niin paljon kun täällä on nähtävää ja erilaisia puoteja, ainut mainittu on mun puoti Pellavasydän!
Myöhemmin totesin, että tämän opuksen kokoaja on joku todella käsitöihin hurahtanut, sillä lähes kaikista paikkakunnista oli löydetty joku käsityöpuoti. Kiva mulle, ei sen puoleen! Mutta uskon, että monta muutakin nähtävyyttä olisi ollut esiteltäväksi.
Me lähdimme matkaan maanantaina 11.7. Lähtiessä minun kurkkuni oli kipeä ja tein koronatestin, joka näytti negatiivista.
Aikaisemmista kartanlukuongelmista oppineena mieheni oli nyt piirtänyt suunnitellun reitin karttaan (Caravan Leirintäopas)
Lähdimme kohti Turkua ja vauhdilla ohitettiin Forssa. Ensimmäinen kohde oli Hämeenlinna, muttei sielläkään autosta ulos noustu, linnaa kuvasin. Vaikuttavan näköinen miljöö, paljon jykeviä rakennuksia.
Juuri ollessamme matkalla näin tutun kommentoivan facebookissa:
Matkavinkkejä:Jos ajatte 10-tietä Hämeenlinnasta Tuulokseen, kannattaa pysähtyä kahville Kankaisten tilan pihakavilaan ja tutustua pihapuoteihin. Ihana keidas ja vaihtoehto kirjainkahviloille.
Vääksyn kanavalla
Osuimmepa paikalle juuri kun ”tie nousi pystyyn”.
Hämeenlinnasta matka jatkui Vääksyyn, joka oli ensimmäinen yöpymispaikkamme. Emme yleensä suunnittele valmiiksi, missä yövytään, vaan katsellaan paikan päällä. Vääksystä löytyi matkaparkki, mutta se näytti niin ”sykyseltä”, ettemme halunneet siitä hyvästä/huonosta maksaa, vaan pysäköimme parkkipaikalle, mistä ei kylläkään ole kuvaa. Tällaista pömpeliä ihmettelimme. Osoittautui pyöränhuoltopisteeksi – eipä ole ennen tullut vastaan.
Hätäisesti sain kuvan myös Asikkalan kirkosta. Hauskaa oli, miten näissä vieraissa paikoissa tuli mieleen loruja lapsuudesta tai koulun ulkoaopittuja värssyjä.
Miten jatkuu tämäkin loru ”Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat…”? Tuossa pömpelissä sanotaan, että Asikkala on Suomen liikkuvin kunta.
Asikkalasta jatkoimme matkaa Sysmään, Hartolaan ja Joutsaan. Aina ihmettelen näitä kirkkoja, kovin erilaisia ovat. Ja se hämmäsyttää, kun ihan pienessä kylässä saattaa olla mahtipontinen iso kirkko.
Hartolassa oli jykevästä kivestä kirkko, Joutsassa taas puinen.
Joutsasta matka jatkui Mäntyharjulle. ” Kun Mäntyharjun pojat lähti reissulle…”
Mäntyharjulla sijaitsee Taidekeskus Salmela, mikä sinänsä olisi kiinnostanut, mutta olin jo tuossa vaiheessa sen verran kipeä (en tiennyt sairastavani koronaa) etten jaksanut ajatellakaan lähteä sisälle käymään tai edes poistumaan autosta. Niinpä laihaksi tulokseksi jäi kuva päärakennuksesta.
Ajelimme pikkuteitä, missä maisemat toki oli kauniita, mutta kun itse olen enemmän ”kaupunki-ihminen” ja haluan nähdä asutusta, ihmisiä, nähtävyyksiä ja kauppoja, ei tämä reitti minulle kovin kummoinen ollut. Mieheni taas kiertää juuri nuo mainitsemani asiat kaukaa ja mieluummin ajelee pieniä (ja helposti huonokuntoisia9 teitä pitkin.
Toinen yöpyminen Puumalassa
Toinen yö nukuttiin Puumalassa. Tästä paikasta minulla on valokuva 40 vuoden takaa, kun olemme yöpyneet samaisella leirintäalueella kuin nytkin. Kävimme uimassa – hui hirveetä, kun oli kylmä vesi – laitettiin ruokaa ja lähdettiin aamulla jatkamaan matkaa.
Silloin aiemmalla reissulla kuljettiin vielä lossilla, nyt oli tilalla silta. Puumalansalmen silta
Seuraava paikkakunta oli Savonlinna, jossa jopa astuttiin ulos autosta. Kävimme Savonlinnan torilla ja ostettiin kassillinen paikallisia leivonnaisia, lörtsyjä ja rönttösiä. Ei löytynyt oikein meidän makuun sopivaa…
Savonlinnassa oli juuri tuolloin oopperajuhlat ja ihmisiä paljon liikkeellä. Asuntoautolla oli kyllä hankala päästä edes kuvausmatkan päähän Olavinlinnasta.
Korona
Tässä vaiheessa aloin olla jo niin kipeä, että katsoin hyödyllylliseksi käydä ostamassa koronatestin ja kuumemittarin. Ja bingo!
Nyt olimme matkan tavallaan ”päätepisteessä” ja tästä lähdimme kotiin päin. Punkaharjulla olisi ollut kauniiden maisemien lisäksi Johanna Oraksen taidemiljöö. Mutta senkin ihailimme vain autossa istuen. Mieheni ei ole tippaakaan kiinnostunut tällaisista kohteista, minä olisin, mutta nyt ei pystynyt. Tuon päätalon ympärillä oli monenlaista hauskaa taidetta, jäi vähän vaivaamaan, että onko ne useamman taiteilijan tekemiä, kun mielestäni Oras maalaa ”vain” tauluja?
Imatra
Imatran koskella jaksoin hetken kävellä ulkosalla.
Imatralta ajettiin Lappeenrantaan. Täällä olin jo kuumeessa ja tosi väsynyt, olisin vaan nukkunut ja nukkunut…
Mieheni kävi ottamassa mulle kuvia upeista hiekkaveistoksista, mutta kyllä ne olisi pitänyt itse nähdä.
Lappeenrannassa yövyttiin parkkipaikalla rantamaisemissa ja aamulla jatkettiin matkaa koti Kouvolaa. Mietittiin, että vieläkö yövytään yhden kerran, mutta minä sanoin, että mennään suorinta tietä kotiin, koska arvasin/tiesin, että mieheni sairastuu myöskin, eikä jaksaisi kipeänä ajaa. Ja niin siinä sitten kävikin. Harmittaa, kun piti Porvoo katsella vain autosta. Viime kesänä siellä käveltiin ja tykkäsin kovasti. Minua ihastuttaa uudet rakennukset, jotka on suunniteltu samaan tyyliin kuin nämä rannan makasiinit.
Sitten tultiinkin moottoritietä vauhdilla kotiin ja minun vointini alkoi kohentua, mutta mies vuorostaan sairastui.
No, nyt se tauti on nähty.
Emme ole oikein hyvä tiimi matkustellessa. Kyllähän minä, mutta kun mies (!!!) ei osaa ollenkaan kommunikoida, eli suunnitella YHDESSÄ matkaa etukäteen. Tämäkin matka meni sellaiseksi extemporee-haahuiluksi. Haluaisin tutustua etukäteen paikkoihin, tehdä suunnitelmia, valita, mitä haluan nähdä ja missä poiketa. Mutta nyt mies ilmoitti laittavansa asuntoauton myyntiin. En tiedä, tehdäänkö näitä matkoja enää? Ehkä tehdään – paremmalla autolla…
Isompi haave olisi päästä ajelemaan Eurooppaan. Saa nähdä.
Tähän loppuun vielä vähän historiallisia kuvia. Vuonna -82 eli tasan 40 vuotta sitten olemme matkustelleet samoissa maisemissa. Imatran koskella. Puumalan lossilla ja samoilla sijoilla Puumalan leirintäalueen rannassa. Varusteet on olleet kovin erilaiset: Ford transit ja leirikeittiö.
Mervi
Hauskoja oli nuo vanhat retkikuvat :-). Matkustaminen on aina kivaa mutta kyllä se myös rasittaa ja tuo esille ne parisuhteen kompastuskivet.Puhumattakaan jos on sairaana. Tosi harmillista, että matka meni siltä osin pieleen.Toisen kerran sitten uusia kokemuksia; Suomessa tai muualla Euroopassa…….
Kiitos kommentistasi!