En tiedä, kiinnostaako sinua, mutta kirjoitan kuitenkin tekemästämme lomareissusta. Vähän niinkuin päiväkirjaksi – itselle muistiin. Koska tiedossa oli sateisten päivien jälkeen aurinkoa, päätimme lähteä asunto-autolla pikku kotimaan matkalle. Suunnaksi otimme länsirannikon ja päämääräksi Vaasan Raippaluodon. Tällä kertaa osasin lähteä vain pienen korin kanssa – ainoastaan yhdet vaihtovaatteet mukaan enkä niitäkään olisi tarvinnut. Mieheni hoitaa ruokapuolen, mutta kahvilla ja leivällä pärjättiin. Helppo reissu siis. Paitsi että istumista tuli 841 km. Lopulta kotiinpääsyä jo odottikin, kun alkoivat jalat puutua!
Kotoa lähtiessä taivas oli vielä pilvessä, mutta onneksi luotimme säätiedotukseen ja aurinko alkoikin paistaa heti, kun päästiin pois kaupungista. Huom! käsityö mukana, tietysti…
 |
Lähdimme lauantaina klo 10 ja palasimme sunnuntaina klo 20. Ensimmäinen pysähdys oli Raumalla, tutustuimme leirintäalue Poroholmaan. Olimme kuulleet mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta paikka näytti meistä kivalta ja varmasti tulemme tänne joskus leiriytymään. Meitä viehätti meren ranta ja kauniit yksityiskohdat.
Raumalta jatkoimme matkaa Poriin, missä pistäydyin lankakauppa Lavikossa ja Porin Puuvillassa söimme matkan ainoan kunnon aterian. Ostokseni olivat meikkauspeili, lisävalo kuvaamiseen ja 5 lankakerää.
Porissa poikkesimme myös Yyterin leirintäalueella, mutta siitä emme tykänneet, koska ranta oli ”kaukana”.
Olimme aika laiskoja turisteja, sillä kaikki kuvat olen ottanut autosta, en siis jalkautunut edes kuvaamista varten. No, se johtuu enimmäkseeen siitä, että autosta on hankala tulla pois ja vielä hankalampi nousta takaisin, koska astinlauta on liian korkealla enkä halua, että mieheni joutuu aina asettelemaan jakkaraa… Ja sitten on vielä mieltymystemme erilaisuus; joudun erikseen pyytämään, että ”josko pistäydyttäis keskustassa katsomassa kirkkoa”. Kirkoissa kiinnosti niiden koko – pienessä kyläpahasessa saattaa olla mahtipontinen iso kirkko, mitä tuskin saadaan edes jouluna täyteen. Sisällä emme tietenkään käyneet yhdessäkään…
 |
| Korsholman kirkko |
 |
| Mustasaaren kirkko |
 |
| Merikarvian kirkko |
 |
| Pori |
 |
| Kristiinankaupunki |
 |
| Kristiinankaupunki |
Kristiinankaupungista tykkäsin, kivoja vanhoja taloja ja ihania katunäkymiä:
 |
| Kristiinankaupunki |
Yhden yön yövyimme matkalla ja se osui Kaskisiin. Se olikin hauska kaupunki, toista kilometriä (?) pitkät suorat kadut kuin ruutuvihosta. Hienommat omakotitalot rantabulevardilla kuin televisiosarjojen rantahotellit ikään, kerrostalo vieri vieressä kauempana, eikä muuta kauppaa kuin yksi Sale!
Yöpymisemme osui ”nuku yö ulkona” teemaan ja katselimme ja kuuntelimme venetsialaisia melkein lossirannassa. Lossi kuljetti yksittäisiä autoja Eskilsön saareen. Luin muuten tosi mielenkiintoisen tarinan täältä. Olen ihan varma, että kotimaan matkailu voisi olla paljonpaljon antoisampaa, jos tekisi etukäteen kotitehtäviä, käyttäisi enemmän aikaa ja perehtyisi paitsi nähtävyyksiin, myös historiaan.
Kääntymässä kävimme Vaasan edustalla olevassa Raippaluodossa. Ohiajaessa otetuista kuvista jotkut onnistui hyvinkin.
Vaasassa ajelimme ja muistelimme aikaa yli 20 vuotta sitten, kun Lääninverovirastossa kävimme kursseilla – silloin kun asuimme Ähtärissä. Vaasan torilla oli sunnuntainakin elämää, halusin käydä kiertelemässä kirpparimyyjien luona, vaikka mukulakivipinta oli kyllä haastavaa kulkea. Mutta korut kiinnosti, ostin mm. 80-luvun helmet niiden muotivärin vuoksi. Vai onko laventeli vielä in? Niin ja kuvassa näkyvä sukka tuli menomatkalla valmiiksi. Aika paljon sai tikuttaa tuollaista rullalangan vahvuista…
Kahvinkeittopaikoiksi valikoitui yleensä aina jokin veden äärellä oleva parkkis. Kurikassakin. Siellä oli satsattu keskustan kehittämiseen, joskin vähän ihmettelimme runsasta tilankäyttöä ja erikoista liikenneympyrää.
Kurikan jälkeen olikin melkein pelkästään tylsää yhtämittaista ajoa – Porissa pysähdyttiin ankeasti huoltoaseman pihassa keittämässä vielä yhdet kahvit.
Kiva reissu, liian vähän aikaa, puutteellisesti suunniteltu… Mutta toisaalta joskus on kiva mennä ennakoimatta katsellen, mitä eteen sattuu tulemaan. Semmoinen oli tämä reissu. Ehkä viimeinen tänä kesänä, kuka tietää?
Mervi