Viime kesänä teimme juhannusreissun vuokra-autolla, nyt meillä on oma. Esittelinkin auton sisustuksen täällä. Auto oli niin siisti, ettei mitään toimenpiteitä tarvinnut tehdä, ei edes kaappeja pyyhkiä. Puhtaat petivaatteet oli sängyssä niin kuin hotellissa ikään.
Tottakai jotain aina sattuu… Jääkaappi ei sitten toiminutkaan kaasulla! Mutta ei hätää, akku kesti ja leirintäalueella jääkaappia käytettiin sähköllä.
Tällä reissulla taas kerran jouduin huomaamaan, että olen aivan kehno kartanlukija. Pariin otteeseen jouduimme pakittamaan, kun neuvoin väärin. Lopulta luovutin. Mieheni suunnitteli reitin. Hänelle maisemat ovat pääasia, keskustoja ja ihmisiä vältellään. Niih, minulle just ne olis tärkeitä. Kommunikaatio-ongelmilta harvoin vältytään. En ole vielä 40 vuodessa oppinut tarpeeksi selvästi ilmaisemaan itseäni. Voin vain kuvitella, millainen yhteensovittamisen on toiveissa, jos mukana matkassa on myös eri ikäisiä lapsia!
Noh, pääsinpä ihmisten ilmoille, kun poikkesimme Somerniemen torilla, joka on maankuulu ja avoinna kesälauantaisin. Siellä oli paljon kirpputorimyyjiä. Meille halpa reissu, mukaan tarttui vain silmälasienpuhdistuspullo!
Lähdimme matkaan kokeilumielessä, tarkoituksena yöpyä vain kaksi kertaa. Menimme ensin Somerolle ja yövyimme Hovimäen leirintäalueella. Tämä oli jokseenkin vaatimaton alue, rakennukset vanhoja ja maasto minulle liikuntavammaiselle turhankin vaihtelevaa. Uimarannalle ja saunoihin oli jyrkkä mäki. Mutta sinnikkäästi sen selvitin, kun halusin talviturkin heittää.
Seuraavana päivänä ajoimme saaristoon kohteena Mathildedal. Täällä kävimme syömässä, yllätyimme nopeaa palvelua – ruokaa ei tarvinnut kauaa odotella, vaikka väkeä oli paljon liikkeellä.
Yöksi leiriydyimme Ekniemen leirintäalueelle. Tätä mainostettiin ”vanhanajan leirintäalueena” ja se ehkä osuikin oikeaan. Palveluja ei ollut, paikan sai itse valita. Nyt kävi niin, että huoltorakennukseen – ja siis vessaan – oli minulle liian pitkä matka useamman kerran yössä kuljettavaksi ja päädyin käyttämään auton vessaa.
Tässäkin törmäsimme taas kommunikaation vaikeuteen. Olin kuvitellut, että mieheni ei mielellään tyhjentele likavesiä ja hän taas luuli, etten halua käyttää auton vessaa…. pöh. Vaikka vessa on tosi pieni ja ahdas, se toimi moitteettomasti. Pytty on kääntyvä. Ja lopulta olemme molemmat tyytyväisiä, sillä mieheni ei haluaisi yöpyä leirintäalueella vaan ”puskissa” ja nyt se onnistuu!
Tällä uimarannalla oli minulle sopivat laiturit. En kyynärsauvan kanssa pääse rannasta uimaan, vaan pitää olla raput laiturin päässä. Oli kyllä virkistävää ja kivaa päästä uimaan!
Jo jonkin aikaa olimme suunnitelleet käyvämme Amos Anderssonin Söderlångvikin kartanossa Kemiön saarella. Sinne menimme. Mutta tämä kulttuurinautinto ei toteutunut, sillä sain jonkun ihmeellisen aineenvaihdunnan kohtauksen. Join kartanon omenamehua (ei, promilleja siinä ei ollut) ja se ilmeisesti oli liian makeaa (vaikkei ollut sokeroitu) nostaen verensokerin – tai jotain. Pääsin kartanoon sisälle, mutta sitten tuli hirveän huono olo ja hiki norui virtanaan. Istuin ja odotin.
Muutama kuva ehdittiin ottaa…
Tässä näkyy kartanon omenatarhoja:
Erikoista oli se, että makuuhuoneitten yhteydessä oli vesipiste ja kylpyhuoneet vieresssä.
Minulle tavanomaisia terveydellisiä ongelmia ilmeni myös suonenvedon muodossa. En tiedä, johtuuko lihasten ylirasituksesta, liian vähästä juomisesta tai suolan puutteesta, mutta niitä tulee – ja todella kipeitä – jos olen hiukankin poikennut normi arjen vähäisistä askareista. Suolaa kannattaa siis pitää aina sängyn vieressä nopeasti saatavilla. Nuoleskelen muutaman ”kämmenellisen” ja koitan rentouttaa krampin ja vähitellen se liukenee. Muutaman päivän on kyllä se lihas kipeä.
Totesimme, ettemme mitenkään erityisesti riemuinneet saariston maisemista, mutta se taitaa johtua siitä, että Kustavissa saamme vastaavista nauttia mielin määrin. Ihan tyytyväisiä olimme tähän ensimmäiseen reissuun. Nyt ehkä odotellaan hiukan lempeämpiä kelejä.
Kotiin palattuamme mieheni alkoi selvittää jääkaapin vikaa. Facebookin Karavaanareiden Kirppis ryhmässä kyseltyään varaosaa, hänelle joku ystävällinen lupasi lähettää tällaisen osan:
Saa nähdä, oliko syy tässä. Ehkä seuraavalla reissulla tämä ongelma on poissa, mutta koskaanhan ei tiedä, mitä sattuu. Näin kuumalla helteellä emme kylläkään lähde AJELEMAAN autolla, jossa ei ole ilmastointia. Sen sijaan voisimme parkkeerata jonnekin kivaan paikkaan ja LEVÄTÄ. Me emme ole urheilullisia, emmekä kaipaa aktiviteettejä. Miehelleni riittää kävelylenkki ja minä nautin pienestä shoppailusta.
