Olen mukana teatteriproduktiossa ja teen puvustuksen. Osa vaatteista löytyy teatterin varastoista ja osan löydän kirpparilta, mutta paljon myös teen itse. Yksi mekko vielä puuttui muutoin lähes valmiista kokonaisuudesta. Ei sattunut löytymään mekkoa kirpparikierroksella, eikä edes kangasta omista varastoistani, joten ostin kankaan ja tein itse. Oikea pikasurautus. En käyttänyt aikaa tuntiakaan. Mitat oli silmissäni, vain lantion pyysin esiintyjän itse mittaamaan.
Metri trikookangasta pöydälle ja siitä silmämääräisesti leikkasin, sovitin itselleni ja vähän suurensin pääntietä.
Ompelin ensin olkasaumat saumurilla, sitten pääntien ja hihat kaksoistikkauksella. Sivusaumat ompelin lyhyellä siksakilla, kun en viitsinyt etsiä sopivampaa joustavaa tikkiä – on jo aikaa edellisestä trikoon ompelusta. Sitten taas vaihdoin kaksoisneulan ja rikoin sen, kun en muistanut vaihtaa suoralle ompeleella. Helma siis uudella trikoolle tarkoitetulla kaksoisneulalla. Ja siinä se. Pikasurautus.
Tarkistin mallinukella istuvuuden. Illalla näin harjoituksissa, että mekko oli ihan täydellinen! Helppo pukea nopeasti, istui väljästi ja väri oli juuri näyttelijälle sopiva ja kuulemma mieluisakin. Yleensä näin paljon ei satsata esiintymisasuihin, sillä tämä mekko tuli maksamaan 14 euroa!. Kankaan metrihinta.
Nyt mietin, että pitäisköhän surauttaa itselleenkin kukkamekko?
Tarviitko sinä aina kaavat ompeluihin, vai ”uskallatko” surauttaa näin silmämääräisesti?
Pellavasydämen Mervi