Kuulin hierojaltani, että on olemassa kahta erilaista kateutta, amerikkalaista ja venäläistä. En ollut ikinä kuullut moisesta, mutta kyllä googlekin vahvisti asian – löysin tällaisen:
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on kahdenlaista, amerikkalaista ja venäläistä. Kademielinen venäläinen tuhoaa rikkaan varallisuuden, kun taas kateellinen amerikkalainen tekee töitä vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason.
Minä tunsin amerikkalaista kateutta kaikkia niitä naisia kohtaan, jotka osaavat tehdä islantilaisen villapaidan ja tikuttavat niitä vieläpä koko suvulle. Myin kyllä lankoja ja puikkoja asiantuntevasti, mutta myönsin, etten itse osaa villapaitaa tehdä.
Kunnes sisuunnuin ja nyt on kolmas paita tuloillaan. Tässä haastoin itseni myös uuteen tekniikkaan, kun opettelin looppaamaan. Magic loop -tekniikassa neulotaan pitkällä pyöröpuikoilla esim. pientä hihan suuta.
Tässä työssä käytin irrallisia kaapeleita ja niihin sopivia puikon päitä, jotka kiristetään tuollaisella pienellä häkkyrällä. Siitäkin kätevä, että työn voi jättää lepäämään kaapelille, kun vaihtaa päihin tuollaiset tapit.
Ai että on kiva aloittaa uutta työtä ja kuvitella olevansa oikein huolellinen. Päättelen mukamas langat saman tein…
Moni aloittelija pähkäilee hihan yhdistämisen kanssa. Otin muutaman kuvan omasta työstäni, josko näistä olisi apua.
Miehustasta päätellään esim. 8 silmukkaa ja samoin hihan yläpäästä yhtä monta silmukkaa. Nämä päätelllyt silmukat laitetaan kohdakkain. Takana mun työssä miehusta on vihreillä puikoilla ja hiha edessä vihreitten tappien varassa.
Sitten jatketaan kutomista miehusta (takakappale) – toinen hiha – miehusta (etukappale) – toinen hiha
Ja huh! sitten ollaankin jo jännän äärellä, kun päästään tekemään kirjoneuletta…
Lopuksi pitää vielä kainalo ommella kiinni.
Vaikka olen tehnyt jo toisen tällä samalla ohjeella, olen yhtä jännittynyt, kun pääsen pääntielle. Kuinkahan kireä tästä tulee? Nyt halusin tehdä itseäni ajatellen vähän väljemmän pääntien ja sovelsin ohjetta. Ei siitä kuitenkaan kovin väljää tullut. Mutta kaunis kyllä, eikö vain?
Heti kun olen viimeiset pääntien silmukat päätellyt, pitää päästä nopeasti sovittamaan.
Olen ylpeä myös tästä nurjasta puolesta, kun lankajuoksut kulkevat nätisti järjestyksessään. Lankadominanssi toimii! Ja kaarroke ei kiristä yhtään, vaan olen onnistunut saamaan langat tarpeeksi – sopivasti – löysälle. Minun kikkani siihen on sormi langan ja työn välissä.
Valmiin työn kastelin läpimäräksi ja kuivattelin tasona pari päivää. Kummasti se vielä pehmenee, vaikka tämä lanka ei kovin pisteliästä olekaan. Teeteen Saga on 100 % villa. Puikot minulla oli resorissa kokoa 4,5 ja sileässä neuleessa 6.0.
Tämänkin ohje on Kauneimmat Käsityöt -lehdestä 1/21
Tämä pusero on kyllä niin just mun kokoinen, tai jollekulle toiselle xxl -kokoiselle, joka tykkää sinisestä! Seuraava onkin väritykseltään ihan toinen…
Pellavasydämen Mervi