Pukeutumisneuvojakoulutus on tehnyt tehtävänsä siinä mielessä, että kiinnitän kovasti huomiota omiin asuihini. Mietin, mitkä yhdistelmät sopivat toisiinsa, mitkä taas eivät. Ensimmäinen askel muutoksessa oli se, että ymmärsin
*monen hameen tai mekkoni olevan liian pitkiä. Seuraavaksi tajusin, että
*liian väljä vaate ei ole hyvännäköinen pullukan päällä. Nyt minua mietityttää
*jakkujen pituus. Olen näitä jo aiemminkin kokeillut ja esitellyt, mutta tässä vielä yksi kierros.
Ylläni minulla on itse tekemäni trikookankainen ja eläinkuosinen pitkä mekko, joka on aivan kerrassaan helppo vaate. Semmoinen pese ja pidä, joka ei kiristä eikä purista. Olen sen ihan itse kuositellut, eli muokannut kaavan. Pääntiessä sen juju. Ensin tämä mekko jäi pitämättä, kun epäröin juurikin tuota pääntien kuminauhaa, mutta nyt olen aivan ihastunut tähän kokonaisuuteen.
Tässä kuvassa esittelen myös kaulakorun, jonka ostin facebookin kirpparilta. Aikoinaan hukkasin laivalla Karl Laineen suunnitteleman sormuksen ja ostin tilalle toisen – paaaljon isomman vaan ja samaa sarjaa olevan kaulakorun.
Mutta sitten niihin jakkuihin. Aloitetaan kaikkein lyhyimmästä, virkatusta bolerosta. Ei mun mielestä ollenkaan hassumpi yhdistelmä.
1 |
Sitten pidennetään vähän. Värimaailma pysyy samana harmaanmustana. Nyt jakku melkein puolittaa mekon…
2 |
Sitten pidennetään taas… Tässä villatakissa on tuollainen rusetti, millä sen saa kiinni. Helma on epäsymmetrinen…
3 |
Ja vielä pidemmäksi: Ensimmäisessä kuvassa mekkoa näkyy epämääräisesti hiukan. Nostin sitten hameen helmaa ja nyt mielestäni kokonaisuus on oikein kiva. Mutta voit myös katsoa kuvia kasvojen kohdalta. Mikä merkitys onkaan valaistuksella ja kuvakulmalla!
4 |
5 |
Vieläkin pidempi jakku/neule mun kaapista löytyy. Näytänkö pitkältä pötköltä?
6 |
7 |
Mutta eikö olekin parempi?
8 |
Olipa hassua näin kuuskymppisenä kuulla, että on PITKÄ. Mutta niin se kuulemma menee, opettaja sanoi, että 170 cm kuuluu pitkiin. Siinä mielessä tällaiset pitkät vaatteet sopivat minulle.
No sitten kokeilin sitä ihan ainoaa vaatetta, joka ei ole joustava. Tällainen kiiltävä pyhäjakku. Tässä olen lyhentänyt sen vaan nuppineuloilla. Mutta ensin pitkä:
10 |
En osaa sanoa, kumpi on parempi… Mitä mieltä sinä olet?
Ja vaikka nämä kaksi eivät yhteen sovikaan noin kuosiensa perusteella, niin nuo mittasuhteet kiinnostaa minua kovasti. Mitä mieltä sinä olet tästä lyhyestä jakusta?
11 |
Opettajamme neuvoi myös, että omenavartaloiselle on eduksi, jos yläosa on helmastaan leveämpi kuin alaosa, sillä saadaan hoikentava vaikutus. Tässä siis siitä yritys: Ja tämä jakku oli muuten jo siinä poistettavien vaatteitten kasassa, mutta nappasinpa sen ”takaisin” ja kun tätä kuvaa tarkastelen, niin saattaapa olla, että ripustan sen takaisin vaatekaappiini.
12 |
Ja sitten vielä yksi liehuhelma, jonka ostin facen kirpparilta sen värin vuoksi. Jotain vaihtelua mustaan ja harmaaseen.
13 |
Nyt olen niin innostunut lyhentämään jakkujeni mittaa, että olen netistä tilannut muutaman jutun. Mietin kyllä sitäkin, että olisin itse ommellut vuorittoman jakun, mutta kun nyt löysin sopivan – tai eihän sitä tiedä, ennenkuin on sovittanut – niin ehkä en ryhdy vielä ompeluhommiin.
Ja tässä vielä viimeinen kuva. Kaikkein eniten tykkään tästä yhdistelmästä. Väritys ja mitat ehkä kaikkein kivoimmat.
Itselleni nämä kuvat antavat selkeämmän kuvan asujen mittasuhteista. Ehkä sinäkin saat näistä inspiraatiota? Kuvakollaasia en osannut tähän hätään tehdä, mutta tässä kooste…
Pellavasydämen Mervi