En ollut enää haaveillut opiskelemisesta, enkä varsinkaan minkään tutkinnon suorittamisesta, kun sattumalta somessa osui silmiini Suomen Yrittäjäopiston ilmoitus, jolla haettiin opiskelijoita Turussa alkavaan koulutukseen. Mittatilausompelija. Hmmm… Hetken mielijohteesta laitoin netissä hakemuksen, vähän sillä fiiliksellä, että ”kokeilen, mahtaako ne hyväksyä mua?” Hakijoitten määrä yllätti järjestäjän. Opiskelijoita piti ottaa vain 16, mutta hakijoita muistelen olleen 40. Niinpä päättivät järjestää rinnakkaisen koulutuksen. En tiedä, olisinko muuten ”päässytkään” opiskelemaan?
Meidän ryhmässä oli muitakin ikäisiäni naisia, moni jo eläkkeellä. Vain muutama nuorempi, joka ehkä uutta uraa voisivat suunnitella. Etupäässä taisimme opiskella omaksi iloksemme?
Kaikki lähti kivasti liikkeelle. Olimme innostuneita ja ryhmä oli kiva, avoin ja ymmärtävä. Jo haastattelussa meiltä tivattiin opiskeluun sitoutumista ja paikalle tulemista, vaikka opiskelu monimuotoista olisikin. Ja oli sinne kiva mennä, uutta oppimaan ja toisia tapaamaan.
Ensimmäinen tehtävä oli paitapuseron valmistaminen. Se oli joillekkin lähes ylivoimainen aloitus ja ymmärrän sen oikein hyvin, jos ompeluhommista on useampi vuosikymmen aikaa, eikä ole koskaan lehden kaavoja käyttänyt! Opastus oli puutteellista. Minä selvisin siitä kokemukseni kautta helposti, koska olen useamman puseron ommellut. Niinpä vähän arkaillen vein heti seuraavalle lähiopetusjaksolle valmiin puseron mukanani, kun jotkut vasta etsivät ja ihmettelivät lehtien sotkuisia kaavapiiroksia. Ne on ensivilkaisulla täysin käsittämätöntä sekasotkua!
 |
| Tälleen minä aina seison, vinossa. |
Kun olimme (melkein kaikki) saaneet puseromme valmiiksi, pidettiin esittelykierros ja opimme toistemme töistä ja kokemuksista. Tämä kerta jäikin viimeiseksi, sillä siitä alkoi aikataulut mättää, enää ei kaikkien työt valmistuneetkaan annetussa ajassa. Jäin kaipaamaan näitä yhteisesittelyjä.
Alusta asti purnasin – sehän kuuluu kai aina opiskeluun, enkä ollut ainut – sitä, että ensin tehtiin työ ja sitten vasta neuvottiin, miten olisi pitänyt tehdä. Taidan olla vanhanaikainen oppija ja menetelmät ovat muuttuneet omilta kouluajoiltani. Nykyään suositaan omaehtoista oppimista, pitää itse ottaa selvää. Ja toki nämä monimuoto-opiskelut vaativat itseltä ajankäytön hallintaa ja itseopiskelua, tehtävien tekemistä ”omalla ajalla” kotona.
Olin kiltti oppilas ja olin aina paikalla, pois vain Kela-kuntoutuksen vuoksi kaksi viikkoa.? Siitäkin huolimatta, että osallistuminen vaati 150 km ajamista illassa. Minulla oli avustaja mukana ja ilman häntä en olisi selvinnyt opinnoista.
Tein tehtävät aina ajallaan. Ainut, missä ote herpaantui, oli työkansion ylläpitäminen. Aloitin hienosti, siististi ja huolellisesti. Nyt kansio on mullinmallin. Ehkä vielä joskus järjestän?
Paitapuseron jälkeen teimme (puoli)hameen ja opimme, ettei sitä saa sanoa puolihameeksi.
Jouluna teimme ensimmäisen näyttötyön, se koski kiertotaloutta. Piti valmistaa vaate kierrätysmateriaalista ja korjata vanhaa. Minä valmistin hameen kirjontatyöstä. Se on käyttämätön edelleen. Ehkä vaihdan jossain vaiheessa siihen tuon yläosan paremmin väreihin sopivaksi?
Tässä yhteydessä valmistin elämäni ensimmäisen portfolion! Kaikkein vaikeinta näissä opinnoissa oli ompeleiden poikkileikkauskuvien hallitseminen. Minulle kaikki kolmiulotteisuus tuottaa aina päänvaivaa.
Opiskelimme myös joustavien kankaiden ompelua, valmistimme puseron ja housut.
Housun kaavoittaminen oli opiskelujeni esimmäinen ja suurin toive. Luulin oppivani valmistamaan itselleni sopivat housut, mutta ei. Harjoittelin useammalla kaavalla ja jopa ostin jopa mittatilauksena piirretyt kaavat. Housun peruskaavakin opeteltiin piirtämään. Opettaja kuitenkin lopulta nosti kädet pystyyn ja sanoi, ettei hän pysty auttamaan. Minun kroppani on niin kummallinen… Annoin jo useampaan kertaan periksi – taas yritin ja lopulta luovutin. Nyt minulla on paikallisella, ”kilpailevalla” yrityksellä housun kaava tehtävänä. Mielenkiinnolla odotan sitä, mutta taitaa olla hankala homma hänellekin, kun toista kuukautta olen jo odotellut tietoa valmistumisesta.
Ilmeisesti kouluttajakin on havainnut housujen kaavoituksen opettamisen hankalaksi. Kuulimme alustavaa tietoa siitä, että Yrittäjäopisto järjestää uudentyyppisen koulutuksen, jossa yhdistetään housun ompelu ja yrittäjäkoulutus. Olin ymmärtävinäni, että jatkossa mittatilausompelijan koulutukseen ei housun kaavoitus kuuluisikaan? Täällä tänä vuonna alkava kouutus; Istuva housu-toimiva yritys.
Kerron tuolla lopuksi omista suunnitelmistani…
Piirrettiin myös leningin peruskaava ja tehtiin mekko itselle koululla olevista varastokaavoista kuositellen. Tähän liittyi myös seuraava kevään näyttötyö: leninki asiakkaalle.Minä tein sen avustajalleni Susannelle.
Syksyllä 2020 aloitimme takin ompelun. Teimme kaulusharjoituksia ja tarkoitus oli tehdä 3 vuorillista takkia, ensin itselle, sitten asiakkaalle ja vielä näyttötyönä asiakastakki. Alunperin koulutuksen alkaessa meitä taisi olla 16 (?) mutta moniko jätti viimeisen näyttötyön ajallaan ennen joulua? Muutama.
Tässä yksi valmistamani takki, jossa on tikkivuori. Tämä ei ollut koulutyö.
Olen vuosien kuluessa valmistanut itselleni useammankin takin, jossa on vuori. Bleiseitä, päällystakkeja tikkivuorilla jne. Tämän ei siis pitänyt olla mikään iso juttu. Mutta siitä tuli kompastuskivi. Sattumien summana mokasin ensimmäisen asiakastyön, se on vieläkin keskeneräisenä. Tein tilalle takin itselleni ja mokasin taas, sen taskut eivät onnistuneet vaadittavalla tavalla.
Tein taskut uudelleen, purin ne alkutekijöihinsä ja kun ei kangasta enää ollut tarpeeksi, jouduin melkein tilkuista ne kokoamaan. Lisäksi oli korjattavaa ompeleitten poikkileikkauskuvissa ja kaavamerkinnöissä. Olisin ollut viisaampi, jos olisin heti lykännyt työn jättämistä, mutta kiltin tytön syndroomasta kun kärsin, halusin jättää tämänkin työn täsmälleen annetussa ajassa.
Viimeinen yhteyteni koulutuksen järjestäjään oli se, kun joulun alla kyselin, joko korjattu versio on tarkistettu ja koulutuspäällikkö soitti minulle. Puhelu koski KAIKKIA NIITÄ VIRHEITÄ, mitä työssäni vielä on. Sain sen kyllä läpi, kun ”kukaan ei kai ole täydellinen”. Mutta tästä jäi niin paha maku suuhun, etten meinannut siitä mitenkään päästä yli.
Tiedän, että koulumaailmassa pitää pystyä ottamaan kritiikkiä vastaan ja virheistään voi oppia, mutta silti. Kaiken aherruksen, kiireen ja stressin jälkeen kun kuulet vain negatiivista palautetta, eikä missään näy 1,5 vuoden täsmällisyys, ahkeruus ja aikatauluttaminen, niin se kirpaisee. Vaikka kuinka käsitän, että syy on minussa ja minun huolimattomuudessani.
Olen kiitollinen yhdelle kurssikavereistani, jolle kaadoin tekstiviestinä koko harmistukseni – hänkään ei ollut päässyt eka kerralla läpi (ei muuten kukaan meistä) – ja kirjoitettuani pahan oloni, alkoi vähitellen helpottaa. Kiitos Mari! Saatoin ottaa joulun vastaan edes kutakuinkin helpottunein mielin.
Olin jo alkanut näpytellä hakemusta tuohon aiemmin mainitsemaani housu-koulutukseen, mutta nyt se on uudelleen ja tarkemmin harkinnassa. Olisihan se hienoa lopulta oppia tekemään ne täydellisesti istuvat housut tähän epätäydelliseen kroppaani, mutta… kestänkö uudelleen altistuksen kritiikille?
Ja voihan se olla, että tämän ANTAMANI kritiikin jälkeen, minua ei edes kurssille otettaisi. Ja toisaalta, kurssia aloitettaessa ei vielä ole virheitä päässyt tekemään. Voi (halutessaan) tähdätä täydelliseen suoritukseen. Hah.
Tämän postauksen tekeminen oli jotenkin niin ison tunnevyöryn takana, etten edes yritä ympätä tähän parannusehdotuksia. Miten tekisin toisin? Paljon.
Ai niin, tässä on todistukseni
Kyllä minä nyt olen joka tapauksessa ammattitutkinnon suorittanut mittatilausompelija.
Pellavasydämen Mervi
Tässä vielä linkkejä postauksiin, jotka olen tehnyt koulutuksen eri vaiheissa:
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/07/ompeluoppiin.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/08/ensimmainen-kouluompelus.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/08/koneet-haltuun.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/08/kotitehtavat-tehty-paallitasku-ja.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/08/jarjestelmallisyytta-oppimassa.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/09/ompelijaoppi-huivikaulus.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/09/ompelijaoppi-hihan-halkio.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/09/kotitehtavat.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/12/ompeluoppi-nayttotyo-raportti.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/01/ompeluoppi-nayttotyona-hame.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/01/nayttotyo-portfolio.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/03/ompeluoppi-leninki-kaavan-muokkaus-ja.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/03/ompelijaoppi-leninki.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/04/ompelijaoppi-joustava-paita-ja-housut.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/08/oppia-ika-kaikki.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/11/mittatilausompelija-koulutuksen.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/11/nayttotyo-edistyy-vuorellinen-takki.html
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/12/nayttotyo-valmistui.html
