Sen jälkeen kun mun ompelija lähti ”eläkkeelle”, päätin, etten enää ota vetoketjun vaihtamisia vastaan. Koska mun ei ole pakko. Pienempiä korjauksia teen. Eilen kävi kuitenkin vahinko, kun luulin, että asiakas vaan kysyi ostaa vetoketjua. Enkä sitten enää kehdannut kieltäytyä.
Takki oli onneksi helpoimmasta päästä, sillä siinä ei ole neppejä. Yksi lista kuitenkin haittaamassa… Täytyy sanoa, että ONNEKSI asiakas ilmoitti, että hän tulee ylihuomenna sen hakemaan, koska muutoin olisin siirtänyt ja siirtänyt epämukavaa työtä. Nyt oli pakko ottaa se heti käsittelyyn.
Näitä vedenkestäväksi käsiteltyjä ketjuja tulee tosi paljon korjattavaksi. Ne hajoaa hampaista, eikähän yleensä mikään ketju ompeleista lähdekään purkautumaan. Niitten purkaminen onkin tosi työläs vaihe heti alkuunsa. Se, että saa purkamisen alkuun…
Purkamisessa ihan paras työväline on nuo kiinalaiset pikkusakset. En osaa tavallista ratkojaa käyttää, teen sillä reikiä kankaaseen.
Sitten kun saat purkamisen alkuun, voit jo varovasti kokeilla ”repimistä”, mutta pitää olla tosi tarkkana ja löytää tatsi, millä uskaltaa edetä ilman takin repeytymistä. Pisto kerrallaan purkaminen on turvallisinta. Otan usein kuvan vetoketjusta ennen purkamista, että muistan, missä järjestyksessä listat ym. oli. Tässä jätin yläpään hiukan kiinni, että varmasti tulee tuo suojalipare oikein.
Taskut on joskus kiinni vetoketjussa ja niin nytkin. Purkamisessa se lähti irti, joten se on huomattava kiinnittää takaisin. Tein sen erillisellä ompeleella.
Purkamiseen meni 45 min. Tein työn huolellisesti ja kiirehtimättä. Putsasin jokaikisen langanpään pois ennen ompelemiseen ryhtymistä.
Sitten alkoikin vetoketjun kiinnittäminen. Ensin nuppineuloilla paikoilleen. Listan ompelin ensin takkiin kiinni, mutta vuorin kiinnitin samalla ompeleella kuin ketjunkin.
Vaihdoin koneeseen vetoketjujalan. Aina en tätä tee. Onnistuu tavallisella paininjalallakin.
Seuraavaksi HARSIN vetoketjun kiinni. Kyllä, harsin! Samalla ompeleella siis vuori kiinni myös. Kun tämän työvaiheen tekee huolellisesti, on ompeleminen helppoa.
Toista puolta ommellessa kannattaa vielä tarkistaa, että poikkileikkaussaumat tulevat kohdilleen. Tässä onnistui.
Ei se nyt ihan 100 % ole, musta vetoketju olisi hukkunut paremmin, tässä turkoosissa kyllä näkyy kaikki mutkat.
Viimeistelyineen ompeluun meni 2 tuntia. Olihan siinä osansa ”harjoittelulla” kun en ole hetkeen vetoketjuja vaihtanut – enkä mieluusti tee sitä jatkossakaan…
Yritin vaihtaa vanhan ketjun vetimen uuteen ketjuun, mutta – irti sen kyllä sain, mutta empä tullut tarkistaneeksi onko se mahdollista kiinnittää uuteen. Ei ollut.
Säästän vanhat ketjut, jos ne on yhtään erikoisempia. Kuvittelen joskus askartelevani niistä ”jotain”.
Tässä vielä kuva vetoketjun nurjalta puolelta. Hienosti onnistuin vuoren kanssa.
Tämä asiakas kysyi (harvoin kysyvät) etukäteen, mitä ketjun vaihtaminen maksaa. Katsoin hinnastosta hiukan hätäisesti ja kerroin hinnan olevan 35 euroa. Tuo lista olisi oikeasti nostanut hintaa. Asiakas päätteli, että siihen hintaan hänen vielä kannattaa työ teettää. Takki kuulemma on sen väärtti, vaikka alennusmyynnistä olikin ostettu.
Mitä minä sitten ajattelen?
Aikaa minulla meni vajaa 3 tuntia, juu-uh. Jos alv ja ketjun hinta vähennetään 35 eurosta, työlleni tulee hintaa vajaa kymppi tunnissa. No jos vaihtoehtona on se, että makoilen kännykkää selailemassa, niin onhan tuo parempi. Työntekijälle palkan maksaminen onkin sitten jo eri juttu. Mutta hänen työhön käyttämänsä aikakin olisi eri. Arja olisi tehnyt nopeammin. Yrittäjän olisi näistä hinnoista kerättävä myös muut kulut, kuten vuokra. Minulla ei sitä kuluerää ole, mutta esim. maksupääte maksaa – noh, paljon.
Mutta mullahan on aikaa, eikä se ole rahaa.
Voin tehdä myös pikkukorjauksia, jotka oikeasti olisi suutarin hommia, mutta kun en taaskaan kehdannut juoksuttaa asiakasta, niin korjasin sitten repusta ratkenneen sauman. Vähän oli suostuttelemista, että kankea reppu taipui ompelukoneen alle.
SE näissä ikävissä puuhissa on hyvää ja hyödyllistä, että toimenpiteen tehtyään osaa nauttia vapaasta tai jostain kivammasta tekemisestä. Eikä kukaan ole luvannutkaan, että elämä aina olisi kivaa…
Pellavasydämen Mervi