Mun elämä ei ole (enää) tylsää. Vielä vuosi sitten vietin päivät yöpaidassa peiton alla. Nyt on kaikki toisin. Maanantaina päivällä tein kotitehtäviä muodin ja tyylien parissa. Iski melkein paniikki, kun aihe osoittautui liian isoksi palaksi. Tein vähän omia rajauksia ja sain kaikki neljä PowerPoint-esitystä ajoissa lähetettyä.
Maanantaina iltapäivällä lähdin avustajan kanssa Turkuun mittatilausompelijakoulutukseen. Olimmekin paikalla ihan viime minuuteille asti, vaikka muut olivat jo lähteneet, sillä projekti laukesi alkutekijöihinsä.
Olin tehnyt asiakkaalleni (tyttäreni) sovitustakin ja toisenkin, joka istui mainiosti. Sitten leikkasimme varsinaisen takin vähän isommilla saumavaroilla ja SE OLI VIRHE. Takki ei enää istunut ollenkaan. Yhdessä opettajan kanssa totesimme, että ei kannata lähteä sitä korjailemaan, vaan purin kaikki saumat ja leikkasimme palat uudelleen. Myös vuorin.
Koska aikaa meni ”hukkaan”, jouduin lähtemään Turkuun myös tiistaina. Tyttäreni sovitti varsinaisen takin ja totesimme, että nyt ehkä pystyn tekemään sen valmiiksi, vaikka yksi sovitus olisi ollut vielä paikallaan.
Keskiviikkona ajoin taas Turkuun, tällä kertaa yksin pukeutumisneuvojakoulutukseen. Kuusi tuntia täyttä opiskelua, mutta hurjan mielenkiintoista. Opiskelimme värianalyysin tekemistä käytännössä. Jäin yöksi Turkuun ja kävimme tyttäreni kanssa syömässä ensimmäistä kertaa sorsaa. Minä majoituin taas Birgittalaisluostarin vaatimattomaan, mutta äärimmäisen hiljaiseen ja siistiin huoneeseen. Oma rauha ja oma vessa, aamupalaa ja hinta vain 45 €/yö.
Torstaina aamulla alkoi opiskelu aikaisin ja tällä kertaa opiskelimme erilaisia vartalomuotoja ja miten niitä peitellään tai korostetaan oikeanlaisilla vaatteilla. Väliajalla teimme extempore-harjoituksen:
Näillä mittasuhteilla mun jalat lyheni huimasti. Kurssikaveri kokeilee toisenlaista yhdistelmää. Mitä jos jakun lyhentäisi?
Lopputulos olisi jotenkin tällainen.
Perjantaiaamupäivän olin putiikissa – teen silloin vain puolta päivää – puoti on auki 10 – 14. Illalla työstin takkia ja sainkin sen onnistumaan. Hihat ovat nyt valmiina, enää puuttuu vuorin kiinnitys, napit ja helma. Uskoisin saavani työn maanantaiksi valmiiksi, kun asiakastyö pitäisikin luovuttaa. Olen monta takkia vuosien kuluessa tehnyt, mutta näin onnistuneita hihoja en ole koskaan saanut aikaiseksi.
Ja vielä jatkuu opiskelu… tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina opiskelen kansalaisopistossa videoiden editointia. Istun täällä nyt ja koitan olla näyttämättä osaamattomuuttani. Huoh.
Kirjoittelen tätä aina välillä, kun olen jo saanut annetun tehtävän tehtyä. Tämä on kyllä viikon hankalin ja vaativin opiskeluosuus. Luulen, että vaikka nyt homma tuntuu selvältä, kotona ei onnistu millään. Kun ei enää muista…
Mervi