Makrametöissä noita ”patukoita” sanotaan kylkiluiksi. Voi että, minun kesti kauan oppia ne. En jotenkin vaan tahtonut hahmottaa…
Valitsin toisen toisen työni Lankavan ohjeista ja tämä sieltä nousi ylitse muiden:
Tähkä, pieni seinävaate.
Tässäkin työssä suureksi avuksi oli tuo liikuteltava vaaterekki, jonka tasoja saa nostettua. Välillä rullasin työn kaupan puolelle esiteltäväksi.
Langaksi valitsin ohjeen mukaisesti Pauliina punoskuteen. Sitä sanottiin tarvittavan puoli kiloa, mutta kilon kerästä jäi vain hiukan. Lopputuloksessa kudetta on hyvinkin tarkasti puoli kiloa, mutta harmillisesti jäi pätkiä…Keppinä käytin harjanvartta, jonka mieheni sahasi 60 senttiseksi. Työn leveys on 45 cm.
Alun kaksoistasosolmu (täälläkin hyvä ohje) sujui jo mainiosti, mutt sitten nämä kohosolmut! Ehkä olisin tällä ohjeella oppinut helpommin? Mä en vaan oivaltanut, missä asennossa solmun pitää olla – tai jotain….
Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen – ja itseeni. Olen ollut sinnikäs, enkä antanut periksi. Siitäkin annan kunniamaininnan itselleni, että tein huolellista työtä. Nyt ei ollut tärkeintä saada äkkiä valmista, vaan nauttia tekemisestä ja ennenkaikkea oppimisesta. Hyvä minä!
Työtä solmiessani mieheni kysyi ”mikä tuosta muuten tulee?” Noh, seinävaate. ”Mihin se tulee, tuon värinen?” Niih, ei se meidän huusholliin sovikaan. Asia vaan on niin, että mun pitää ottaa puodistani aina ne tarvikkeet, mitä on jäljellä eniten… Pitää ja pitää? Seuraavaksi taidan tehdä oikein ison seinävaatteen ja ihan itselleni. Se on sitten valkoinen, harmaa tai musta.
Tämä menee näytille putiikkiin ja myytäväksi, jos joku tahtoo…
Pellavasydämen Mervi