Koska yritykseni on kotini yhteydessä, on lomalla lähdettävä pois. Ihan ensimmisen kerran 10 vuotisen yrittäjyyteni aikana laitoin putiikin kokonaan kiinni viikoksi. Ottihan se ensin lujille, mutta olen pikkuhiljaa vähentänyt aukioloaikoja ja totutellut siihen, etten ole aina tavoitettavissa.
Vuokrasimme edullisen asuntoauton. Edullisuus tarkoitti teipillä korjailtuja paikkoja ja käteen jäävää suihkua… mutta siisti auto oli. Alkuun pelkäsin, miten pystyn sisällä liikkumaan kyynärsauvan kanssa ja miten hoituu wc-käynnit ja peseytyminen, mutta huoleni osoittautui turhaksi. Autossa oli wc ja em. epäkelpo suihku, mutta emme käyttäneet niitä ollenkaan. Sisällä en keppiä tarvinnutkaan, kun kaikki on lähellä ja aina sain kiinni ”jostain”. Ainut kurja puoli oli se, että porras oli liian korkealla ja mieheni joutui aina, joka kerta, nostamaan erillisen rappusen minulle.
Mieheni haluaisi yöpyä metsäteiden varrella, mutta minä haluan leirintäalueelle. Minä voitin 4/1. Ensimmäisen yön vietimme Venesillan leirintäalueella Tammelassa. Pääsimme majoittumaan ihan huoltorakennuksen viereen, eikä maisemassa ollut mitään valittamista. Ihana laineitten liplatus ihan oven takana. Tuolloin vesi oli vielä kylmää, emmekä uimaan tohtineet.
Ajelimme pikkuteitä ja ihailimme maalaismaisemaa ja laajoja lupiinikenttiä. Kävimme Ilolan puutarhassa, tai oikeastaan vain mieheni kävi, intohimoinen puutarhuri kun on. Katso täältä tiedot.
Minä vain huiluuttelin väsyneitä jalkojani.
Ruukkeja kävimme useampiakin katsomassa, Fiskarsissa yövyimmekin. Parkkipaikalla, vessan vieressä! Billnäs oli hyvin hiljainen.
Seuraavaksi laskettelimme Tammisaareen ja lopulta Hankoon. Ihmettelimme ihmisten vähyyttä: uimarannat olivat lähes tyhjät ja leirintäaluulla oli vain muutamia yöpyjiä. Oli sentään juhannus!
On se loma vaan aina kivaa, vaikkei niin kummallisia tapahdukaan. Nuoruudessamme reissasimme ympäri Suomen, olemme sen joka kolkassa käyneet. Milloin olimme matkassa auton ja teltan kanssa (siitä on tosi kauan) ja joskus oli asuntovaunu mukana. Tämä oli ensimmäinen kerta vuokra-autolla. Mieheni joutui tekemään kaiken, pakkaamisen ja ruoanlaiton, sen mitä nyt autossa söimme. Hän tuumasi, että on vähän työläs. Minun tavarani mahtuivat yhteen pyykkikoriin ( no melkein) ja vaatteita oli taaskin puolet liikaa.
