Tästä on jo useampi viikko aikaa, kun meidän piti palauttaa ompelemamme trikoovaatteet, pusero ja housut. Minä valitsin puseroksi Jujunan valmiskaavalla tehdyn tunikan. Täällä. Valitsin paperikaavan, koska en halua tulostaa enkä teippailla kaavoja. Pitihän nämäkin tietysti jäljentää kaavapaperille ja leikata…
Ihan sellaisenaan kaava ei ollut minulle istuva ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että onneksi. Opin paljon tätä kaavaa soveltaessani. Yritin ensin tehdä tapani mukaan suitsait, mutta jouduin purkamaan. Nuo sivukappaleet eivät eivät osuneet kohdalleen ja opinpahan tekemään ”hakkeja” eli kohdistusmerkkejä ja myös noudattamaan niitä. Prinsessaleikkaus ei ihan noudatellut minun rintojeni muotoa, joten jouduin tekemään korjauksia. Onneksi olin tehnyt ensimmäisen sovitusvaateversion. Olin sinnikäs ja tein kaavamuutokset huolellisesti.
Takana on keskellä sauma, minkä tarpeellisuutta ensin vähän mietiskelin, mutta se osoittautui hyväksi. Sitäkin jouduin muuttelemaan, että sauma ei kupruillut vaan sulavasti mukaili linjojani.
Sain mielestäni hyvin istuvan tunikan.
Harvoin teen täyspitkät hihat, enkä ole koskaan tehnyt näin ”tiukkoja” hihansuita, mutta ne tuntuvat ihan mukavilta.
Tässä kuvassa näytän prinsessaleikkauksen kohtaa, mutta eihän se mustassa puserossa erotu.
Samanlaiset kaarevat leikkaukset ovat myös takakappaleessa ja taskut jatkuvat myös takapuolelle. Hassut kuvat!
Housuja en esittele lahkeita kummemmin. Myöhemmin näytän teille toiset tekemäni, leveälahkeiset housut. Aivan hämmästyin, miten suuri ero! Kyllä pulskalle ihmiselle vaan paremmin sopii tiukahkot lahkeet…
Kaula-aukosta eikun siis pääntiestä sain oikein kauniin ja mieleisen. En tehnyt sitä kaavan ohjeiden mukaisesti alavaralla, vaan kotikoneen kaksoineulalla päärmäten. Tämäkin on asia, jonka olen koulussa oppinut: päärmeiden tulee olla yhdenmukaiset. Nyt ne on, hihansuut ja helma myös käännetty kerran ja tikattu kaksoisneulalla.
Tässä kuva Jujunan kaavasta Mystique. Kaavasta käytin kokoa 54, mutta pienempikin olisi minulle riittänyt, sillä aika paljon jouduin pienentämään sivusaumoista ja takasaumasta.
Tehtävään kuuluu myös piirtää vaatteen tasokuvat ja ompeleiden poikkileikkauskuvat. Minulle tuli muutama virhe. Olin merkannut tavallisen saumurisauman väärin ja ehkä nyt opin, että vyötärökaitale täytyy piirtää läpileikkauksena… Keltaisella lapulla opettajan korjaukset.
Tässä vielä teksti, jonka liitin työn mukaan jättäessäni sen opettajalle arvosteltavaksi:
JOUSTAVA PUSERO
– Tein peruskaavasta sovituspuseron ja totesin sen hihan pyöriön sopimattomaksi – liian väljäksi.
– Ompelin vanhalla ”hyvällä kaavalla” vastaavan ja vertailin tuloksia. Ompelin toisen sovituspuseron, josta tulikin oikein hyvä pyjamapusero, kun kangas oli ihanan pehmeää ja valuvaa. Harjoittelin sen hihoihin ja helmaan kotikoneellani kaksoistikkausta, jotka onnistuivat hyvin. Pääntiehen kiinnitin resorin ja sen kanssa jouduin vähän purkamaan ja mittailemaan ja lopulta totesin, että kerroin 0,7 on hyvä mitta resoriin, kunhan pääntien leikkaa ensin sopivan väljäksi.
– Alunperin olin suunnitellut ja piirtänytkin kuosittelevani taskullisen tunikan prinsessaleikkauksella, mutta kun ostin valmiskaavan, kokeilin tätä.OPIN SEN, MINKÄ OLISIN VOINUT OPPIA JO KAUAN SITTEN = HÄTÄILEMÄLLÄ EI TULE KUIN SUTTA JA SEKUNDAA. Kaavassa on sivukappaleet, joiden päälle tulee taskukappaleet. Näihin oli pienoiskaavakuvassa merkitty vain yksi hakki ja sen mukaan leikkasin ja yritin ommella, mutta eihän siitä mitään tullut. Vasta nyt – tätä kirjoittaessani – havaitsen, että kyllä kaavassa on enemmän hakkeja, mutten niitä löytänyt, kun siihen pikkukuvaan niitä ei ollut merkitty! Jouduin siis purkamaan ja tekemään itse hakit, minkä jälkeen sainkin yhdistämisen onnistumaan.
Hihan pyöriö oli tässäkin kaavassa pielessä, tai siis se ei sopinut minulle. Näin ennen näkemättömän paljon vaivaa saadakseni prinsessaleikkauksen ja hihan pyöriön yhtymäkohdan sopimaan ja istumaan. MUTTA SE KANNATTI! Nyt hiha istuu mielestäni täydellisesti. Tein uuden sovitusvaatteen, mistä kuitenkin tuli lopullinen tunika.
– Sain mieleisen pääntien, kun jaksoin/viitsin sovittaa ja mitata ja korjata. Tein sen ohjeesta poiketen kaksoistikkauksella omalla kotikoneellani.
JOUSTAVAT HOUSUT
– Tein peruskaavan pienoiskoossa ja oikeassa koossa. Tein sovitushousut, joita korjasin sivusaumoista kaventaen. Kokeilin näihin vyötärön kuminauhakujan ompelemista pelkällä kotikoneen siksakilla ja kyllähän se toimii ihan hyvin, joustaa tarpeeksi. Vyötärö kun ei minun housuissani tule ikinä näkyviin.Lahkeeseen kokeilin joustavan kolmoissiksakin käyttöä, mutta lopputulos on vähän niinjanäin: jos tikki ei kovin erotu, miksei voisi käyttää, mutta ei se kyllä näkyviin saa jäädä.
– Toiseen lahkeeseen kokeilin tehdä halkion erillisellä kaitaleella. Se on kyllä helppo tehdä, joskin joutuu miettimään, voiko kaitale olla suora, vai pitäisikö sitä muotoilla, mikäli lahje kapenee voimakkaasti.
– Tein em. pyjamaan myös housut, joiden lahkeet käänsin kaksoistikillä samoin kuin yläosan hihat ja helman . Näistä housuista opin, että kannattaa tehdä täsmälleen saman levyisen vyötärökaitaleen kuin on kuminauha, silloin kombo pysyy kuosissaan. Ainakin näissä ohuesta trikoosta tehdyissä housuissa erittäin hyvä vyötärö.
– Nyt palautettavat housut tein valitettavan keinokuituisesta kankaasta. Mielessäni oli napakka jersey, mutta tämä kyllä osoittautui virhevalinnaksi. Kangas on sähköistä ja vetää kaiken roskan pintaansa. Saattaa olla, että valitsin väärin puolen päälle päin?Lahkeet käänsin kotikoneella kaksoistikillä. Tein erillisen vyötärönauhan, koska vyötäröni on niin ongelmallisen mallinen: edestä matala, takaa tosi korkea.
– Olin kuvitellut tekeväni tähän jotain kivaa yksityiskohtaa lahkeeseen. Sirkat ja nyöri, vetoketjuja tms. Mutta kävi sitten niin kuin yleensäkin, että unohdin ja ehdin ommella lahkeet… enkä todellakaan alkanut niitä purkaa ja leikkaamiseen ei ollut väljyyttä. Teen siis seuraaviin housuihin – niin kuin aina!Minun housuni eivät edelleenkään istu, mutta olen luovuttanut. Ehkä?
Ja tässä opettajan antama palaute:
Trikoopalaute: Tavoitit paidassa oikein hyvän istuvuuden. Sitkeys tosiaan palkittiin ja rohkeus kokeiluihin opetti uusia asioita. Moitteeton pusero, saumanvarat kääntyvät symmetrisesti ja loogisesti oikeisiin suuntiin.
Poikkileikkauskuvissa ei juuri ongelmia, mutta esimerkiksi kaksinkertaisen kankaan kohta housun vyötäröllä on piirrettävä näkyviin. Piirrä tasokuva isommaksi ja ”hio” ääriviivaa. Housujen istuvuutta voi vielä
parantaa joustavammalla materiaalilla (voi tehdä tyköistuvamman) ja pitkittäisleikkaussaumoilla.
Varmasti tulen tällä Jujunan kaavalla tekemään monta muutakin asua. Ehkä sellaisen, jossa sivukappale on toisesta kankaasta ja myös sellaisen, missä tasku on vaan etukappaleella ja ehkä myös lyhythihaisen ja tietysti kesämekon ja ja….
Pellavasydämen Mervi
