Eilen eräs asiakkaani alkoi kertoa – en muista mihin yhteyteen tämä liittyi – taivassalolaisesta sukulaisestaan Eira Kaivolasta, joka teki nukkeja. Minulla oli putiikissa joskus muutama hänen nukkensa myynnissäkin. Olisin ottanut enemmänkin, mutta tekijä oli jo iäkäs, eikä käsintehtyjä nukkeja synnytetty noin vaan. Aikaa vievää on niiden tekeminen.
Surullista oli kuulla, että nukentekijä oli hiljattain saanut vakavan sairaskohtauksen ja nukkunut pois.Olin syyskesällä hänet nähnyt viimeksi.
Tietenkin kävin toimistostani hakemassa näytille nuken, jonka olen tehnyt Eiran vetämällä kansalaisopiston kurssilla. Olen sitä mieltä, että olen täällä blogissa kertonut tuon nuken tekemisestä, mutten sitä löytänyt millään hakusanalla, enkä muista, mitä aikaa se oli.
Nukke katselee minua sotkuisen hyllyni ylimpänä.
Kun otin nuken alas, totesin ilokseni, että OLENHAN MINÄ ENNENKIN PANOSTANUT TEKEMISEENI. Jotenkin vaan on jäänyt sellainen yleiskuva, että aina menen siitä, missä aita on matalin. Eira oli kehitellyt aivan oman keinonsa nukkien tekemiseen ja sen hän meille opetti. Toki hän teroitti sitä, ettei tätä tapaa käytetä kaupallisesti hyväksi – ja minulle tuo lause toistettiin erityisesti. Tosiasia on, että tällaisen nuken tekeminen on NIIN vaativaa, etten ikinä lähtisi myyntiin tekemäänkään. Ei kukaan maksaisi siitä niin paljon.
Netistä en enää löytänyt Eira Kaivolan nukkien kuvia. Ehkä hän on poistanut ne silloin, kun tiesi, ettei enää tee myyntiin ja ihmiset vaan turhaan häneltä kyselisivät. Eira vaatetti nuket erilaisiin teemoihin, muistan ainakin merimiespojan. Ihanaa oli kuulla, että nukentekijän hautajaisissa oli hänen tekemiään nukkeja kehdossa. Tällaisilla hakusanoilla t:mi Eira Kaivolan sivuille on joskus löytänyt: saaristolaismollat, Molla-Maijat, keräilynuket, räsynuket, nuket, nukentekijä, Taivassalo, näköisnuket
Vaatetuskin tehtiin kaavojen mukaan. Ilmeisesti minulla on työ jäänyt kesken, sillä yllätyksekseni huomasin nuken housujen alla olevan mustan juhlahameen. Olisinpa tehnyt siihen juhlapuseronkin, niin olisin voinut pukea nuken Eiraa kunnioittavaan juhla-asuun. Mutta hänelle ihan varmasti käy värikäskin asu. Huomaa kengät, ne on tehty nahasta!
Sanotaan, että silmät on sielun peili. Monesti näkee nukkeja, joiden ilme on mennyt pilalle, kun kasvot on epäonnistunut. Tälle nukelle on käynyt juurikin niin. En ole kirjonnan taitaja ja nuo silmät oli minulle ylivoimainen tehtävä. Muistan, että yritin sinnikkäästi matkia opettajan mallia, mutta toinen silmä on vääjäämättömästi isompi toista.
Nyt tämän nuken arvo nousi humisemalla. Nostin sen omalle paikalleen, ylös, minua vahtimaan. Opettaja on poissa. Minun kohdallani nuken tekeminen todennäköisesti jää tähän, vaikka eihän elämästä koskaan tiedä, mitä ja milloin tapahtuu…
Pellavasydämen Mervi