Viime viikon tiistaina oli minun ensimmäinen koulupäiväni. Suomen Yrittäjäopiston Turun toimipisteellä meitä oli toistakymmentä seniori-ikäistä opiskelijaa. Lähes kaikillä meistä kouluvuosista on jo tovi aikaa ja osa minun laillani jo eläkkeellä. Ehkä olin vanhin porukasta? Oikein kivoja ihmisiä ja opettajakin leppoisa. Fiilis oli lämmin, suorastaan tukahduttava. Toisella kerralla otin jo pyyhkeen mukaan – olin kuin saunan löylyissä.
Etukäteen pelkäsin, etten pysty kivuiltani suoriutumaan istumisesta ja matkustamisesta. Mukanani oli henkilökohtainen avustajani Susanne ja se kyllä helpotti paljon. Toki otin lähtiessäni kunnon dropit särkylääkettä ja istumista helpottavan erikoistyynyn mukaan. Jos en olisi ajomatkaan pystynyt, Susanne olisi ajanut. Vasta ihan viime hetkillä alkoi tuntua kipua, kun lääkkeen vaikutus lakkasi. Pystyin tekemään pitkän rupeaman seisoma-asennossakin ja istuminen onnistui, kun Susanne siirsi tyynyä kulloisellekin tuolille….
Ensimmäisenä päivänä saimme kotitehtäväksi valmistaa nuppineulatyynyn. Minun piti tehdä myös nimikyltti, jonka toiset olivat jo tehneet.
Vuonna 2011 olen blogiin kuvannut ompelemani ruman ranteeseen kiinnitettävän nuppineulatyynyn. http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2011/07/ei-menny-niinkuin-martha-stewartin.html
Nyt päätin olla kunnianhimoisempi enkä alittaa rimaa, niinkuin yleensä teen. Muistin, että minulla on oikein kirjakin nuppineulatyynyistä ja valitsinkin sieltä mallin, jota sovelsin. Että jotain teen oikein ohjetta seuraten, ajatella!
Kirjonta on minulle hankalaa ja vähän vastenmielistäkin. Päätin siis tarttua härkää sarvista ja tehdä tämän pikkutyön kirjomalla. Ainoa koneella ommeltava osuus oli rannenauhan kiinnitys pohjakappaleeseen ja tarranauhan palojen ompeleminen. Muuten kiinnitin osat käsin – toinen kauhistus minulle! Alapohjaksi laitoin pahvia, ettei nuppineulat osu ranteeseen. Sisälle laitoin kapokkia, kun sopiva nyttyrä tuli vastaani vanupussista.
Mervi