Otin vastaan asiakkaalta tilauksen ylioppilassukista. Hiukan epäröintiä aiheutti kuvion tekeminen, mutta kuvittelin, että LYYRAAN olisi joku jo suunnitellut kirjoneulekaavion. Minä kun en ole haka – tai oikeastaan en osaa ollenkaan – kirjoneuletta.
Asiakas toivoi sukat ohuesta langasta, ne tulisivat unisukiksi. Valitsin oman kaupan valikoimista parhaan – minulle sopivimman langan. Se on Alize Superwash -sukkalanka. Fingerinpaksuinen, mikä tarkoittaa 420 metriä 100 grammassa. Puikoiksi hain putiikin puolelta aivan uudet KnitPro Symphoniet koko 2,5 mm. Minulle kaikkein sopivimmat!
Tosiasia on, että tuollaisen ohuen langan kutominen vaatii aikaa moninkertaisesti verrattuna johonkin ”markettilankaan”, jota neulotaan hyvässä tapauksessa nelosen puikoilla. Sellaiset paksut, kovat sukat valmistuu yhdessä illassa. Näitä sen sijaan väkersin iltaisin Sykettä katsoessani varmaan viikon verran. Asiaa muuten auttoi suunnattomasti se, että luovuin piiiiitkistä rakennekynsistä. Nyt minulla on vain lyhyet, mutta kylläkin ihan nätit kynnet. Kieltämättä lyhyet on kätevämmät. Nyyyyh!
Asiakas lähetti minulle kuvan toivomistaan sukista. Siinä oli vain lyhyt resori ja sukan varsi sileää neuletta. Reunaan piti neuloa muutaman rivin musta raita. Muistin yht’äkkiä nähneeni neuvon raidan neulomiseen. Jos neuloo kaksi oikein, kaksi nurin, niin ensimmäinen rivi on tämän näköinen:
Mutta kun neulookin ensimmäisen rivin pelkkää oikeaa, on tulos tasainen ja siisti. Siis tällainen:
Oikein hyvä neuvo!
Sukista sinällään tuli siis ihan perussukat. Kantapääksi tein tavallisen puolipatentin ja kärkikavennuksen teen aina kaventaen joka puikon lopussa kaksi yhteen.
Mutta sitten…. Se lyyra!
Jouduin toteamaan, ettei valmista kaaviota ollutkaan.
Novitalla on ohje, mutta se on liiaksi mukailtu ollakseen sellainen, kuin asiakkaan kuva oli. Vaikka tekisi värillisen sijaan kultalangalla. Kävin jopa harjoittelemassa kuvan muokkaamista pikselikuvaksi, esim.
tämä ohjelma. En kuitenkaan saanut tehtyä sellaista, mistä ehkä olisin selvinnyt. Ehdin jo aloittaa silmukointia, mutta sitten meillä välähti! Olikohan se Arja, kun ensin hoksasi?
Olinhan VIRKANNUT lyyria pieniin ylioppilaslakkeihin. Miksi en siis tähänkin.
Olihan siinäkin nypräämistä, mutta onnistuin mielestäni hienosti. Tässä siis virkattu lyyra, jonka kiinnitin valkoisella rullalangalla työhön.
Joka kerta, kun teen tilaustyön, olen hyvin kriittinen lopputuloksen suhteen. Aina sitä epäilee, että onkohan asiakas tyytyväinen. Tämä asiakas pyysi kuvaa lopputuloksesta ennen postitusta ja sain hyväksynnän työlleni.
Vielä suihkutin sukat ja lepuutin niitä irtojalkojen päällä, jolloin neule ehkä aavistuksen verran tasaantui. Kuvat noista jaloista otin hassusti – jalat vinksin vonksin.
Voi että on sitten kiva, kun saa tilaustyön tehtyä, eikä illalla olekaan mitään PAKOLLISTA tekemistä. Kun hetken on käynyt oman mukavuusalueensa ulkopuolella, osaa arvostaa tavallista tylsää arkea, vai mitä?
Pellavasydämen Mervi
