Monta vuotta sitten – varmasti jo ennen kuin omistin kauppaa – löysin kirpparilta keskeneräisen ryijytekeleen. Saako keskeneräisestä sanoa ”tekele” vaikka se muutoin kuulostaakin vähättelyltä?
En edes muista, oliko ajatukseni tehdä ryijy valmiiksi ja ajattelinko sen ehkä omaan kotiini sijoittaa, vai oliko taas kyseessä hienon käsityön pelastusyritys. Nyt ainakin tiedän, että vaikka sen valmiiksi tekisinkin, ei se koskaan tule minun kotini sisustukseen sopimaan.
On se niin retroa…
Tässä paketissa on kaksi ryijyä kumpikin kooltaan 45 cm x 45 cm. Tuosta aloitetusta en tiedä, miten päin sen kuuluu olla. Mutta jos ryijyn tekeminen aloitetaan alhaalta, niin sitten näin päin.
Langat on valmiiksi pätkitty. Värikartan mukaan ne olisi 100 % villaa, mutta kääröjen päällä lukee että puolet villaa ja puolet viskoosia.
Laatikossa on myös työväline, ryijykoukku.
Toinenkin työväline löytyy, mutta minun mielestäni se on mennyt rikki. Ehkä oli samanlainen koukku?
Tässä kuvassa työ nurjalta puolelta.
Mitä tälle nyt tapahtuu?
En tiedä.
Ehkä joku muu haluaa jatkaa tätä työtä,
tehdä ryijyn valmiiksi.
Ehkä löytyy joku,
joka rakastaa retroa ja sisustaa kotinsa näillä väreillä?
Olisi oikein kiinnostavaa, jos löytyisi joku, jolla on tällaiset ryijyt seinällään.
Pellavasydämen Mervi