Meillä kierrätyskeskuksesta saa suurimman osan tavaroista ilmaiseksi. Oikein oiva paikka minulle kun teen teatterinpuvustusta. Kunhan käyn tarpeeksi usein, niin löydän kenkiä myöten sopivia asuja. Viime käynnillä silmiini osui jotain, mitä en etsinyt enkä tiedä tarvitsevani.
Peräpohjolan kansallispuku. Lue enemmän täältä.
Tottakai silmiini osuu kaikki käsitöihin viittaava ja tämä oli kiinnostava – sain ostaa sen aivan pilkkahinnalla. Ehkä sitä joskus tarvitaan teatterissa, tai sitten puku on vaan somistuksena käsityöpuodissani.
Puku on käsin tehty ja tarkoitettu hyvin pienikokoiselle naiselle tai tytölle, sopii kuin nakutettu tälle meidän mallinukelle, jonka vyötärönympärys on 71 cm. Ah, jos sitä olisikin vielä nuoruutensa mitoissa!
On siinä ollut väkertämistä!
Näissä vanhoissa puseroissa on käytetty paljon tuollaista lisäkiilaa kainalossa.
Onkohan se kankaan säästämiseksi vai istuvuuden parantamiseksi?
Minua vähän ihmetyttää kaulan ja hihojen reunat. Onkohan tässä käynyt niin, että reuna on kulunut ja se on taitettu sisälle, vai onko ompelemisessa tapahtunut alunperin virhe? Tässä minun puserossani punainen koristekuvio on eri suuntaan kuin muissa netistä löytämissäni kuvissa.
Ensin kuva alussa mainitsemastani netin linkistä, toinen kuva minun ostamastani puserosta
Jonkun verran tässä puvussa olisi korjaamista. Nyöri pitäisi uusia ja muutama reikä puserossa paikata. Puvun alaosassa kangas on paikkapaikoin kulunut hyvin pienesti, muttei puhki. Juuri nyt aion pitää sen aivan tässä kuosissaan. Saa nähdä sitten, jos puvulle löytyy oikeaa käyttöä.
Minua tämä puhuttelee erityisesti siitä, miten entisaikoina naiset ovat olleet viitseliäitä. On otettu aikaa, ja kärsivällisesti tehty kaunista. Suuren suuri vastakohta halvalle kiinakamalle.
