Omilla lapsillani oli pikkuruiset kangaspuut, mutten muista, että kumpikaan olisi niistä kovasti innostunut. Itseäni varten yritin niihin jotkut naruloimet laittaa, mutta ajatus oli lopulta tuhoon tuomittu.
Asiakas toi meille samanlaiset puut ja pyysi laittamaan loimet, jotta lapsenlapsi pääsee kutomaan. Otin työn vastaan edelleen kuvitellen, että tuosta vaan Arjan kanssa ne paikalleen laitamme. Hetken asiaa pähkäiltyämme totesimme, ettei tulee mitään. Muutama soitto tutuille asiantuntijoille ja saimme paikalle eläkkeellä olevan käsityöopettajan.
Minä olin naivisti kuvitellut, että me vaan otetaan muutaman metrin pätkiä lankaa ja pujotellaan paikoilleen. Vaikka puut on pienet, työvaiheet on ihan samat kuin aikuisten oikeissa. Opettajamme kävi luomassa kahden metrin kalalankaloimen.Aika söpö, pieni letti.
Pappa oli tyytyväinen ja varmaan lapsenlapsi innoissaan kun pääsee opettelemaan vaikka maton kutomista.
pellavasydämen Mervi