Eläkkeelle jäämisen ja kauppiaaksi ryhtymisen välissä (2000 -luvun puolivälin paikkeilla) osallistuin kansalaisopiston kudontakursseille. Kudoin mattoja, poppanoita, pyyhkeitä – niitä tavanomaisia. Monet töistä on vieläkin, yli 10 vuoden jälkeen, viimeistelemättöminä.
Ryhdyin myös kunnianhimoiseen luomistyöhön, päätin tehdä ryijyn. Laiskanryijyn. En muuten löytänyt guuglettamalla laiskanryijyn määritelmää. Joku lukijoista varmaan osaa kertoa?
Tää mun ryijy on kudottu johonkin juuttilankaan poppanakuteella. Poppanajuoksut leikattiin poikki ja näin muodostuu ryijyn tapainen. Olin tähän laittanut sieluni mukaan, oikein maiseman suunnitellut. Näettehän: kalliota, hiekkaa, nurmea, merta, taivasta pilvineen ja auringon lasku!
Tosiasia on, etten ikinä tule tätä seinälleni laittamaan.
Mutta nyt se tulee käyttöön kuitenkin. Olen mukana teatteriproduktiossa – teen puvustusta tulevan kesän kesäteatteriin ”Aina joku eksyy”. Siinä tarvitaan ryijy. ”Viimeistelin” laiskanryijyni hyvin krouvilla kädellä ja kaksi kärpästä saavutettiin yhdellä iskulla. Teatterissa on ainutlaatuinen ryijy ja minun varastoni pieneni pienesti.
Vielä on iso pahvilaatikollinen viimeistelemättömiä töitä, joita en ole kaivannut, enkä ehkä tule koskaan kaipaamaankaan….
Pellavasydämen Mervi