Olen käynyt kansalaisopiston kehyskukkaro- ja laukkukurssin jo varmaan neljä kertaa, mutta vieläkään niiden tekeminen ei suju mallikkaasti. Suorastaan inhoan kehyksen kiinnittämistä – varsinkin se liimaaminen on kamalaa. Ommellen sujuu vähän vähemmin harmistuksin. Pääsyy on siinä, että olen niin kärsimätön, enkä kykene pikkutarkkaan työhön.
Asiakas tilasi pellavalaukun, johon mahtuisi hänen lompakkonsa. Tiedättehän, nykyään lompakot on isoja. Itsekin olen opetellut taittelemaan setelit kahtia, jotta ne mahtuisi pienempään lompakkoon, eikä tarvitsisi ottaa ”ostoskassin” kokoista käsilaukkua mukaan.
Arja-ompelija teki tällaisen. Olen varmaan aiemminkin maininnut, että meillä molemmilla on ongelmia ”avaruudellisen hahmottamisen” kanssa. Tuo hihna tuotti ongelmia. Millään ei meinannut mennä meidän tajuntaan tuo pujottelu. Jos vain toisella olisi tämä häiriö, se saattaisi tuntua ikävämmältä, mutta nyt me jaamme tämän yhteisen häpeän. Noh, joka tapauksessa saimme hihnan kulkemaan oikein ja nyt sitä saa säädettyä sopivaksi.
Tässä kävi kuitenkin niin, että siitä tuli liian pieni. Laukkuun olisi hyvä saada kukkaron lisäksi juomapullokin mukaan. Saamme siis lisää (tarpeellista) harjoitusta. Seuraavasta ei voikaan enää käyttää nimitystä kukkaro tai pussukka, se on jo KASSI.
Ensi kerralla kuvaan koko valmistusprosessin kaavoineen kaikkineen, joten jos himoitset itsellesi tämmöistä, niin pysyppä ”kanavalla”. Meillä on yksi toimiva kikkakin, jonka kuulin eräältä asiakkaalta. Näytämme senkin sitten seuraavalla kerralla.
Onko joku, joka NAUTTII tuon kehyksen liimaamisesta?
Pellavasydämen Mervi