Meillä on asiakkaana nuori mies, joka on erittäin tarkka vaatetuksestaan. Malli, koko, värisävy – pitää olla just eikä melkein.
Nyt hänellä oli uusi haastava pyyntö. Nuori mies kaipaa henkseleitä. Eikä mitä tahansa henkseleitä, vaan sellaisia, tiedättehän Suomi-filmeistä, isoisän pussihousujen nahkalenkkihenkseitä. Meni siinä tovi, että ensinkään ymmärsimme yskän.
Harmi, että löysin nämä oikeasti vanhat miesten henkselit vasta projektin jälkeen. Olisimme päässeet huomattavasti vähemmällä, jos olisi ollut malli. Vaikka ei nämä yksyhteen toiveen kanssa olekaan.
Ensin tutkimme netistä kuvia. Sitten lähdin etsimään materiaalia. Kiersin kaikki mahdolliset paikat löytääkseni noita kiristimiä. Tähän hätään kun ei ehtinyt tukusta tilata – jos olisi saanutkaan? Onnekseni löysin kirpputorilta tällaiset uudet. Malli ei näissäkään ollut toivottu, mutta saisimme irrotettua näistä nuo kiristimet. Sitku löytyi kiristimet, piti vielä löytää samanlevyistä kuminauhaa. Meidän piti tyytyä tavalliseen kumppariin, vaikka oikeasti henkseleissä on erilaista.
Yhdestä monista tarvikelaatikoista etsittiin sopivia vipstaakeja.
Sitten etsin sopivan väristä nahkaa. Onnekseni kierrätyskeskuksesta löysin (ilmaiseksi) laukun, jonka väri natsasi just eikä melkein ja osoittautui vielä aidoksi nahaksi.
Vihdoin löytyi nahkapaskallekin töitä. Ja onneksi Arja hallitsee myös nämä nahkahommat.
Napeiksi löytyi just passelin näköiset. Myöhemmin kylläkin osoittautuivat hankalan mallisiksi ja menevät vaihtoon, sillä ovat niin ”paksut” ettei vyö kulje niiden ylitse.
Ehdotin asiakkaalle, että hän saa hinnanalennusta (näissä meni kaikkiaan toista työpäivää), jos suostuu mannekiiniksi. ”Ai, mikä se on?” Mutta suostui.
Ja nuorisohan pitää henksleitä ”turhan panttina” roikkumassa sivuilla. Ihan miten vaan.
Ehkei tule seuraavan 10 vuoden aikana samanlaista haastetta vastaan, mutta nyt me se osataan! Voimme siis paukutella olemattomia henkseleitämme.
