Myönnän olevani joissakin asioissa kilpailuhenkinen. Kateutta tunnen tosi harvoin, ehkä olen siis saavuttanut mieluisan, riittävän hyvän elämän. Mutta esim. laihdutusryhmään en enää tunge itseäni, sillä tiedän siitä seuraavan ”motivaatiobuustin”, mutta myös mahalaskun. Haluan olla PARAS. Niin kauan se toimii, kun pysyn kärjessä, mutta heti kun jään jälkeen toisista, lyön koko homman läskiksi.
Löysin tuon sanan motivaatiobuusti netistä urheilun ja fitness-kilpailujen yhteydessä (esim. täällä) enkä tiedä tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Sanasta syntyvä mielikuva on kuitenkin positiivisempi kuin sanasta kilpailu. Samaisesta blogista löytyi tällainen määritelmä: milloin kilpailu on epätervettä?
Mielestäni se raja kulkee siinä,
kun omat tavoitteet ei olekaan enää siinä itse asiassa vaan
ainoastaan sen jonkun toisen henkilön voittamisessa.
Tällaisella alustuksella lähestyn aihetta kilpailu omassa pikkuyrityksessäni. Hyvin suppeasta näkökulmasta tosin. Pienellä paikkakunnalla kilpailu yritysten kesken saattaa olla hyvinkin raadollista, tai se voi puuttua kokonaan. Kun pienet yritykset yksi toisensa jälkeen putoavat kilpailusta, jää jäljelle vain yksi tai kaksi elinvoimaisinta. Jos yhdellä – sanotaan nyt vaikka vaatekaupalla – on monipoliasema, se mahdollistaa korkeat hinnat ja kun kilpailua ei ole, saattaa kehitys jäädä junnaamaan paikalleen.
 |
| Muliinilankoja ei lähiseuduilla myydä, mutta meillä. |
KILPAILU ON HYVÄKSI
Toisin sanoen kilpailu edistää kehittymistä ja painaa hintoja alaspäin. Kilpailu yrittäjien – tai mieluummin yritysten kesken – on asiakkaan edun mukaista. Hinnat, valikoima, palvelu, saatavuus…..
VALIKOIMA MONIPUOLISTUU
Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, että on hirveästi harmittanut, kun toinenkin yrittäjä on alkanut myydä tuotetta, jota olen siihen mennessä yksin myynyt. Pienellä paikkakunnalla se kirpaisee. Parasta lääkettä on miettiä omaa tuotevalikoimaansa ja ehkä etsiä uusi The tuote. Tässäkin taitaa päteä sanonta ”toista ei voi muuttaa, itsensä ja asenteensa voi.”
HINTA
Käsityöliikkeen hinnanmuodostus on jokseenkin toisenlainen kuin valmistuotteita myyvissä. Saatamme myydä molemmat saunahattuja; toinen on valmistettu Kiinassa ja toinen omassa ompelimossa. Kilpailuasetelma ei ole tasaväkinen, hinnassa pienyrittäjä ja varsinkin käsityöläinen jää armotta jalkoihin. Mutta millä hän sitten pääsee voitolle? Kotimaisuus, laadukkuus, persoonallisuus – ehkä aivan uniikki tuote.
SAATAVUUS
Tällä viikolla eräs turisti (ja huom. mies!) kiersi liikkeessäni, teki ostoksia ja kovasti kiitteli lähtiessään. ”Tämäpä oli mukava vanhanaikainen liike!” Totesin hänelle, että ihan ensimmäisen kerran taidan kuulla vanhanaikaiseksi mainittavan. Mutta se oli ehdottomasti positiivisessa mielessä lausuttu. Jatko kuului näin: ”Ei tällaista kiireetöntä tunnelmaa usein ole”. Kiireettömyys, hyvä palvelu. Kävimme Naantalissa ja huomasin, että siellä ongelmana oli parkkipaikkojen vähyys. Kauan sai kierrellä, jos halusi tietyltä alueelta löytää autolle paikan. Ilokseni huomasin kylläkin, että invapaikkoja oli silti monta vapaana! Minun kaupungissani hyvä kilpailuvaltti on helppo saatavuus. Kaikkien liikkeitten läheisyyteen pääsee autolla, eikä parkkipaikkoja tarvitse yleensä haeskella. Täällä ei ole myöskään parkkipirkkoja (onko se sitten hyvä vai huono asia?), ei käytetä parkkikiekkoja, eikä poliisitkaan sakottele. Siksi tulevat helsinkiläisetkin Ukiin ostoksille.
Liikuntavammaisena arvostan liikkeitä, joihin on helppo päästä. Minulle kävelykadut ovat hankalat, autolla pitäisi päästä mahdollisimman liki ulko-ovea. Portaattomuus on kilpailuvaltti, joskus se ratkaisee ostopaikan. Jos esteettömyyttä on edes ajateltu, irralliset luiskat löytyy, vaikka sitten varastosta, on sekin plussaa.
PALVELU
Tällä viikolla olemme kunnostautuneet erityisesti palvelun ripeydellä. Olen alkanut mainoksissakin käyttää tuota sanaparia ”palvelumme on ripeää ja ammattitaitoista”. Neitonen tuli katsomaan pellavatunikoita, mutta ei löytänyt oikeaa kokoa mieleisessään värissä. Lupasimme tehdä.. Aikataulu oli sellainen, että hän oli huomenna lähdössä takaisin kotipaikkakunnalleen. Kello oli tuolloin puoli kolmen maissa. Kun kaikki yksityiskohdat – kaula-aukon syvyys, helman pituus, taskut, napit ja nauhat oli päätetty, Arja alkoi töihin. Seitsemän minuuttia hänelle jäi vielä aikaa siivota jäljet, ennenkuin viideltä lähti viikonloppua viettämään. Asiakas tuli seuraavana aamuna hakemaan valmiin, mieleisensä tunikan.
Lauantaina minä olin yksin liikkeessä, kun kollega vaatekaupasta soitti ja kysyi pikaista housujen lyhennystä: pitäisi olla tunnin päästä jalassa nuo housut. Juujuu, tottakai! Puolen tunnin päästä asiakas haki lyhennetyt housut. Sen olemme oppineet, että lähetämme asiakkaan hetkeksi ”muualle” sillä odottaessa ompelu on liian stressaavaa.
Ajatteleeko asiakas, ettei meillä ole töitä, kun voimme tehdä korjaukset heti. Niin se ei onneksi ole, mutta otamme työt vastaan periaatteella, että lähetämme viestin, kun on valmista. Näin saamme pelivaraa ja voimme järjestellä töitä kiireellisyysjärjestykseen. Toinen työ jätetään kesken ja siirrytään siihen, jota heti odotellaan. Kerran miesasiakas ihmetteli hakiessaan housuja: ”Tuli viesti, että ovat valmiit melkein ennen kun olin edes lähtenyt.”
Pellavasydän sijaitsee valtaväylän ulkopuolella. Ihmiset liikkuvat pääasiassa muutaman korttelin matkalla pääkatua, Alinenkatu. Vaikka meillä on kirkko tien toisella puolella ja torillekin näkyy, olemme auttamatta pois silmistä – eli pois mielestä. Sijainnin puolesta olemme siis aina alakynnessä. Lankojen hinnassa emme mitenkään voi kilpailla markettien sukkalankojen kanssa. Sen sijaan valikoimamme on aivan eri luokkaa, palvelumme asiantuntevaa. Tiedän lankani, osaan valita asiakkaalle oikean langan tai ohjeesta poikkeavan, mutta sopivan langan.
Juuri tänään saimme kiitosta monipuolisesta ilmeestä, mielenkiintoisista ideoista ja persoonallisesta tuotevalikoimasta. Näillä mennään. Siihen asti, kunnes tapahtuu jotain, mikä pistää miettimään…
Pellavasydämen Mervi