Minun työpäiväni täyttyvät tätä nykyä korjausompelusta. Ehkä eniten on vetoketjun vaihtamisia, hyvänä kakkosena tulevat liian pitkät housunlahkeet.
Joskus housun lahkeissa on kuminauhakujaa tai muita kommervenkkejä. Toisinaan asiakas sanoo, ettei niitä tarvitse säästää, mutta joskus toivotaan toisin.
Tällä kertaa kokeilin erilaista lyhentämistä. Ajattelin, että pääsen tällä systeemillä vähemmällä, kun ei tarvitse kuminauhakujaa siirtää uuteen pituuteen. En ole ihan varma. Mutta näin se menee:
Tänään lähdin työpäivän päätteeksi kiertämään kirppisrallia lähialueelle. Mukava tapahtuma olisi ollut, jos olisin paremmin valmistautunut (tutkinut karttaa) ja päässyt aiemmin liikkeelle. Yhdessä autotallissa oli myynnissä minun tuunaamani pöytäliina, jonka olin ”lahjoittanut” kierrätyskeskukseen – todellista kierrätystä siis. En ostanut.
Kun palasin sieltä pikkuteiltä päätielle, ihmettelin, miten kauas olinkaan jo ehtinyt. Kunnes huomasin olevani Turun tien risteyksessä. Olin siis lähtenyt aivan väärään suuntaan. Jotain mun päässä on muutenkin tapahtunut. Muisti on huonontunut huomattavasti. Ainakin minä huomaan.