Mukavan viikonlopun jälkeen on kiva herätä uuteen viikkoon. Illalla laitoin kellon soimaan (sen uudenuutukaisen älypuhelimeni) vähän ennen kymmentä, että ehdin avata ovet, vaikka tänään ei Pellavasydän virallisesti auki olekaan. Odottelen kuumeisesti postipakettia, joten pidän ovia selkosenselällään. Ettei postipoika vaan ajele ohi luullen putiikkia suljetuksi.
Yhdeksän jälkeen herään asiakkaan puhelinsoittoon, mutta nukahdan uudelleen. Vähän ajan päästä herään taas, tällä kertaa kollega soittaa. Päätän nousta ylös, virkeä kun olen. Mieluusti nukkuisin vaikka puoleen päivään.
Olen opetellut 30 vuoden jälkeen ottamaan kilpirauhaslääkkeeni oikein, eli heti herättyäni. Niinpä yöpöydälläni on thyroxin ja vatsansuojalääke, jotka molemmat otetaan ennen muuta syömistä. Löysin söpöjä pikkupulloja sittistä, pidän sen aina yöpöydällä. Vesilasin törkkäisin aivan varmasti nurin. Tunnen olevani vanha mummo, jolla on nitrot ja tekarit yöpöydällä.
Keittelen aamukahvit, paahtoleipä kinkunsiivulla ja yksi keksi, tällä pärjään pitkälle päivään. Järjestelen huushollia ja pesen pyykkiä. Joka kerta harmittelen pesukoneen korkeutta. Olen toivonut, että sekä pesukone että sen vieressä oleva kuivausrumpu nostettaisiin sokkelin päälle. Ensinnäkin, mahtuisi ovet aukeamaan pyykkikorin päällä ja olisihan se mukavampi työskentelykorkeus. Saa nähdä toteutuuko toiveeni. Nykyään kiinnitän näihin arjen pikkujuttuihin entistä enemmän huomiota. Sujuvuus on monesti tosi pienestä kiinni.
Meidän kolmiosaisessa kodinhoitohuoneessa on yllin kyllin tilaa. Pesukoneet on samassa tilassa vessan kanssa. Kaappitilaa on riittävästi, joten tuo taso on yleensä tyhjä. Nyt kun hiuksissani on taas permanentti, pitää keksiä kihartimelle paikka.
Jaaha, pesujauhe on loppumassa. Mieheni on näköjään ostanut erilaista pesunestettä. En tykkää, että pesuaineet on näkösällä, mitähän niille keksisi?
Pellavasydämen työt alkavat tilauksen tekemisellä. Lankavasta täytyy pikaisesti saada yhdelle asiakkaalle matonkudetta ja toiselle bambulankaa. Kovasti etsin, mutta en mistään löytänyt 100 %:sta bambulankaa, jota voisi koneessa pestä. Täytyy tyytyä Alizen bambulankaan, jolle on kylläkin suositeltu käsinpesua. Lisäksi tilasin poppanakudetta ja paksua kalastajalankaa. Aamupäivän aikana käyn kaksi kertaa palvelemassa asiakasta. Ei se haittaa ollenkaan, liiketunnistin kertoo minulle talon toiseen päähän asti, että joku tulee, joten voin ihan huoletta touhuilla kodin puolella.
Vietimme 38.tta hääpäivää viikolla. Mieheni tuo aina hääkimppua muistuttavan kukkakimpun minulle. Meillä on vähän eri näkemys nätistä kimpusta ja yleensä jonkun ajan kuluttua järjestelen kukat uudelleen. Nyt päätin harjoitella oikeaoppista kimpun sitomista, mutta totesin, etten osaa edelleenkään. Nätimpi siitä kuitenkin tuli. Vaihdoin myös toisenlaisen maljakon, jossa kukat tulevat enemmän näkyviin.
Kolmas asiakas tulee lehtimainoksen perusteella. Viime lauantaina Pellavasydän mainosti mm. korjausompelua ja joka päivä on joku tuonut vetoketjuja vaihtoon ja lahkeita tai helmoja lyhennettäväksi. En henno sanoa näille tämän päivän kävijöille, että normisti maanantaina on ovi kiinni ja miksi sanoisinkaan, kun se kerran on auki. Posti vaan ei tule…. se paketti, jota tarvittaisiin illalla.
Tavallinen posti toi kutsukirjeen leikkaukseen. Maanantaina 9.5. vatsaelinkirurgia-toimenpide Tyksin Vakka-Suomen sairaalan Uudenkaupungin kirurgian vuodeosastolla. Toimenpide tehdään 10.5. Kiva, että tuli näin nopeasti ja kiva, että maanantaina. Leikkaavan lääkärin mukaan osastolla ollaan yksi yö. Onko se sitten tuo edeltävä yö vai seuraava? Toivottavasti Pirkko pääsee tuuraamaan tiistaina ja keskiviikkona. Tästä toimenpiteestä tulee kuulemma 2-3 viikkoa sairaslomaa. Tulisi, jos olisin vieraalla töissä.
Sain järjestymään tuuraajan, Pirkko pääsee. Perun avustajan, joka ei tule silloin, jos minäkään en ole paikalla. Pyysin vaihtamaan tunnit jollekin maanantaille, kun pitäisi pestä ja vahata putiikin lattiat. Kova homma.
Tässä välissä menen keittämään kahvit (totta puhuen nämä on kyllä jo kolmannet kahvit). Aikaa tässä pöytäkoneen ääressä kuluu rattoisasti. Eikä tämä blogikaan tyhjästä tule, mutta mieluisia hetkiä nämä. Usein tulen työn lomassa huilaamaan koneen ääreen. Tässä on hyvä istua.
Vilkaisu tilausvihkoon kertoo, että yksi takki tullaan hakemaan huomenna. Vaikka harjoittelijani oli jo irroittanut vetoketjun valmiiksi, meni työhön kuitenkin luvattoman paljon aikaa. Taas kerran hämmästelen, miksi ompelukoneeni ei tee (kunnon) tikkiä. Varsinkin noissa ulkoilupukukankaissa on ongelmana hyppytikit. Mistähän se voisi johtua? Olen vaihtanut langat, neulan, puristuksen – mikään ei tunnu auttavan.
Nyt lähden pakkaamaan laukkua illan laukkukurssia varten. Olen itsekin oppilaana ja vien kehysvalikoiman tarjolle. Osallistujat saavat ostaa minulta tarvikkeita. Se odottamani paketti ei tänään tullutkaan, joten nyt on pärjättävä ”vanhalla varastolla” – on sitä valikoimaa tässäkin:
Koska en mitenkään saa tällaista määrää kannettua itse, pitää homma suunnitella hyvin. Varmistin jo eilen illalla, että mieheni kantaa kassin autoon ja kurssipaikalla pyydän jotakuta osallistujaa auttamaan. Matkalla poikkesin yhdessä mieheni kanssa vanhassa kodissamme. Vaihdoimme kiinteistövälittäjää ja uusi yrittäjä kävi katsastamassa tyhjän kodin. Huojentavaa huomata, etten tuntenut minkäänlaista ikävää. Mieheni on aikoinaan tyhjentänyt kodin ja tehnyt myös loppusiivon. Oli kiva nähdä, miten siisti koti meillä on antaa myyntiin. Vaikka toki tapeteissa on elämisen jäljet, yleiskuva on todella mainio. Kunpa se onnellinen uusi omistaja pian löytyisi.
Kassikurssilla oli tosi kivaa. Porukka on mukava ja vaihteeksi on kiva tehdä jotain ihan itselle ja työskennellä rauhassa ja vailla kiirettä.
Illalla katselimme vielä yhdessä telkkarista ”Ommelten välinen aika”. Siinä samalla kokeilen uutta lankaa. Katian nappilangasta syntyy pikkuhuivi.
Tällainen oli minun maanantaini. Hyvillä mielin käyn vielä lukaisemassa päivän ”Turkkarin”. En tulisi toimeen ilman Turun Sanomia. Siinä samalla on pakko olla jotain syötävää, sitäkään ilman en voi olla. Sitten iltalääkkeet ja päivä on pulkassa. Hyvää yötä! Paitsi että sinä luet tämän vasta aamulla tai sitten joskus….
Mervi
