Isäni suvussa on ollut taitavia naisia, jotka ovat valmistaneet hienoja käsitöitä. Moni niistä on kulkenut mukanani useassa muutossa ja aina lykätty kaapin perälle, kun ei ole käyttöä löytynyt. Viimeisin muutto oli erilainen; kaappitilaa ei ole ja päätin luopua kaikesta, mitä ei oikeasti käytetä. Syntyi tällainen taulu putiikin puolelle:
Samantyyppinen idea on näissä myyntiin valmistamissani tyynyissä, joihin olen käyttänyt itse virkkaamiani pöytäliinoja tai pitsin paloja. Tässäkin on kyseessä piiiiitkä virkattu kaitaliina, johon oli tullut tahroja, eikä sille enää ole paikkaa, kun ei pianoa ole. Pesin liinan, leikkasin tahraiset osat pois ja lopusta tuli näin hieno tyynyn päällinen.
Asiakas toi kaksi tyynyä ja kaksi sukulaisen nypläämää pitsiliinaa. Hän pyysi valmistamaan niistä pellavatyynyt. Aiemmin olin hänelle jo ”tuunannut” samasta pellavakankaasta ja t-paidasta Muumityynyn, joka nyt siis sai kaksi kaveria, vaikkakin ihan eri maailmasta.
Ensin uudistin sisätyynyt. Sitten pesin pitsiliinat, kun edellisestä pesusta oli jäänyt tahroja.
Nuppineulatin, harsin ja ompelin pitsit kiinni tyynykankaaseen. Koneommel tuli keskustan ympäri ja toinen ulkoreunaa pitkin.
Seuraavaksi ompelin vetoketjun tyynyn alareunaan. Tässä on tärkeä tehdä työ oikeassa järjestyksessä: ensin ommellaan vain vetoketjureunan ”päät” – se mitä vetoketjun molempiin päihin jää. (Ehkä tähän vanhaan Singeriin löytyisi vetoketjujalkakin, mutten ikinä vaihda, vaikka paljon vetoketjuja ompelenkin.)
