Huhuh! Nyt ollaan jo joulun paremmalla puolella. Olen ehdottomasti jouluihminen ja inhoan sitä, kun jotkut ihmiset vievät toisiltakin jouluilon toivomalla, että ”joulu nopeasti menisi ohi”. Joulun valmistelu vaan vie kaikki voimat. Myönnän, että tänäkin vuonna tein viimeiset päivät ihan voimieni äärirajoilla.
Toki olen äärimmäisen iloinen paljosta työstä putiikin puolella. Viime vuotiseen verrattuna myynti on nyt ollut moninkertainen. Onneksi sain Pirkon avuksi putiikkiin. Olemmekin yhdessä tehneet täydet tunnit lahjoja paketoiden. Sain kuin sainkin kaikki tilaustyöt valmiiksi jouluaatoksi, vaikka tiukille se meni! Sain siis siirtyä helpotuksesta huo’aten kodin puolen askareisiin. Minä nyt paljon mitään voinut tehdä, mutta omat sotkuni siivosin. Olen tyytyväinen, että olen antanut periksi monista ”täytyy tehdä” -paniikeistani. Enää ei tarvitse nuohota joka nurkkaa, riittää tavallinen siivous. Komeroita ei tarvinnut ollenkaan siivota, ne ovat vielä muuton jäljiltä ihan siivosti ja oman vaatekomeroni handlasin vain työntämällä tavarat niin, etteivät putoa kun oven aukaisee. Pyykitkin on ihan nätisti koneessa, kuivausrummussa tai pyykkikoreissa – ei haittaa!
Jouluaatto sujahti kotia koristellessa yhdessä tyttäreni kanssa. Vähän se oli hankalaa, kun ei ollut niitä samoja tuttuja paikkoja, mihin koristeet AINA laitetaan. Eikä nyt ylipäätään ole oikein mitään paikkaa millekkään koristeille. Minä laitoin omat tärkeät juttuni lattialle sopivasti niin, että omasta tuolistani ne näen.
Koska meille ei enää mahdu kuusta – tai noh, tänne alakertaan ei mahdu, ylhäällä olisi tilaa vaikka kuinka – laitoimme kuusenkoristeet lasimaljaan. Ihan kivat ne noinkin on.
Kuten kuvasta huomaat, eteinen on vieläkin remointoimatta. Lattialaminaatti on kyllä jo hankittu, mutta minä en ole sitä edes nähnyt vielä. Se on sitten yllätys, minkälaisen mies on valinnut….
Joulupäivänä mieheni ja tyttäreni kävivät Kustavissa sukuloimassa. Minä jäin perinteitä noudattaen kotiin. Nukuin lähes koko päivän. Mitä nyt vähän välillä luin kirjastosta hakemiani kirjoja.
Syöminen on onnistunut kohtuuhyvin. Minun ruoka-annokseni ovat edelleen hyvin pieniä, mutta onnekseni en saanut kovia vatsakipuja, niinkuin yleensä ruoasta saan. Kahvia ja pullaa, pipareita ja jälkkäriä pystynkin syömään ongelmitta – mutta niille onkin kuulemma (ja olen samaa mieltä) ihan oma vatsansa.
En tokikaan kykene ilman käsitöitä olemaan. Eiei. Aloitin sukan kutomisen käsittämättömän ohuesta langasta. Mutta niihin kuviin vasta myöhemmin….
Pellavasydämen Mervi