On meinaan kiirettä pitänyt! Ihana työpäivä: paljon asiakkaita joululahjaostoksilla, yksi neuloja kävi myymässä neulomiaan sukkia ja lapasia, touhua ja tohotusta. Lisäksi oli avustaja neljä tuntia ja hänpä saikin hirveästi aikaiseksi. Ompeluhuone ja toimisto tuli auttavaan järjestykseen. Niin, että mahtuu taas sekaan sotkemaan… Pirkko oli koko päivän, 6 tuntia. Yksin en olisi pystynyt muuta kuin itkemään. Niin on ruumis huonossa kunnossa. Sisulla ja hymyillen toimitin päivän päätökseen. Paketoin ostoksia ainakin.
Kävin sitten eilen jälkitarkastuksessa. Muut potilaat kävi hoitaja kutsumassa nimeltä, mutta minut omalääkärini haki itse käytävältä. Kerroin että olen oikein huonossa kunnossa ja epäilen proteesin irronneen. Hän hämmästeli kovasti, sillä röntgenkuvasta päätellen kaikki on kunnossa.
Kuvailin kipujani ja lääkäri totesi, että on pakko ottaa CT-kuva, josta näkee tarkemmin luutumistilanteen. Ei ole mitenkään erikoista, että röntgenissä ei näy, mutta että CT kyllä sitten näyttää, jos on ongelmaa. Ennen tuota tutkimusta minun pitäisi pärjätä uuden lisälääkkeen kanssa. Lääkäri kirjoitti kolmannen särkylääkkeen. Kävi niin harmillisesti, että hän ehdotti Lyricaa ja minä kyllä muistin tuollaista syöneeni mutta sitä en muista että mitä se vaikutti vai vaikuttiko mitään. Tänään sellaisen otin ja huhuh! Pää on ihan kohelo. Ei hyvä.
Kun ovella vielä jotain juttelimme, Lääkäri tokaisi, että oikein pelkää aina kun mut näkee! Auts, oonko mä niin pelottava?
Mietin tätä lausahdusta ja yht’äkkiä mieleeni tuli vertaus: Minulle tulee asiakas ovesta ja tuo mukanaan housut, johon olen vaihtanut vetoketjun. Sitten hän alkaa valittaa, miten hankala niitä housuja on saada jalkaan, kun vetoketju on niin huono. Tottakai minulle tulisi paha mieli, kun olen kuitenkini parhailla mahdollisilla kyvyilläni tehnyt mahdollisimman hyvää työtä. Ymmärrätkö? Kai lääkärikin toivoisi, että hänen käsityöstään tulisi kiittävää palautetta, eikä potilas valittaisi….
Nyt odottelen siis kutsua kuvaukseen. Tod.näk. menee ensi vuoteen. Nooh, vuoden vaihteen jälkeen saattaa ollakin hiljaisempaa. Mutta nyt tehdään vielä melkein yötä myöten hommia. Kello on nyt 2:41 yöllä, kun tätä kirjoitan. Sain juuri pari työtä valmiiksi. Kaksi paria vähän erikoissukkia, mutta niitä en voi vielä näyttää, ettei käy vahinkoa – voisi lahjansaaja nähdä.
Mutta toisen jutun voin näyttää. Sain nimittäin tilaustyönä kunnian kutoa joulupukille uudet lapaset. Tässä nämä.
En saanut näin yöllä vangittua oikeaa väriä tähän kuvaan. Nämä ovat kirkkaan punaiset, juuri sellaiset oikean jouluiset! Olipa muuten mahdottoman nopeat neuloa; sain puolitoista sukkaa valmiiksi Tyksin reissulla. Tilasin nimittäin Kela-taksin, joten sain koko ajan neuloa. Nämä punaiset lapaset on tehty Teeteen Salla-langasta, joka on aikas paksua; sellaista seiska veikan paksuista ainakin.
Toivottavasti pukki on iloinen näistä punaisista tumpuista ja toivottavasti näillä on hyvä jakaa lahjoja lapsille.
Pellavasydämen Mervi