Ei tässä mitään ihmeellistä mukavaa ole, jos sitä odotit… Ihan tavallista mukavaa vain! Mun viikko alkaa virallisesti näin tiistaina, koska maanantaina on vapaapäivä, ja se jää ikäänkuin pois laskuista.
Eilen kävin parturissa ja nyt on taas ihan lyhyet hiukset – ei, ei ole nyt kuvaa, ehkä huomenna? Sitten kävin lääkärissä. Nuori tod.näk. aika kokematon lääkäri oli ihmeissään minun kanssani, kun ilmoitin heti kättelyssä, että mulla on sitten neljä asiaa. Se raukka tokaisikin jossain välissä, että hänen keskittymiskykynsä herpaantuu…
Hassu juttu, että ensin pitää kuunnella sydäntä, vaikkei mun vaivani ole siellä päinkään. Eikä ihan varmasti johdu sydämestä. Ehkä sillä toimenpiteellä saa lääkäri vähän miettimisaikaa? Kävin hoitajilta tilaamassa uuden ajan, kun ei kaikkia vaivoja kumminkaan keritty vatvoa. Siinä samalla tarjoutuivat mittaamaan hemoglobiinin, joka oli sairaalasta lähtiessä vain 90. Nyt oli 140. Ei siis vaivat siitäkään johdu. Toki muistelin, että hb saattaa nousta myös elimistön kuivumisen johdosta. Pidän sitä enemmänkin totuudellisena kuin vaihtoehtoa, että olisin syönyt niin terveellisesti.
Tänään oli Katariinan toinen päivä töissä Pellavasydämessä. Paljon saimme aikaan. Siis hän sai. Minun päiväni meni asiakkaiden kanssa rupatellessa ja avustajan kanssa toimistoa siivotessa. Niinpä, en saanut siis mitään valmista aikaiseksi. Katariina sen sijaan nimikoi asiakkaan kastepukuun nimen ja päiväyksen (1h), otti vastaan toisen asiakkaan housun vyötärön suurennoksen ja teki sen valmiiksi, lähetti asiakkaalle viestin, että saa hakea ja aloitti vielä toisena asiakastilauksena villasukan neulomisen.
Nyt muuten tuotteiden ja varsinkin korjausompelun hinnoittelu saa uuden ulottuvuuden. Nyt sen ymmärrän, että työn laskutus pitää/pitäisi suunnitella niin, että sillä katetaan työntekijän palkka, palkan sivukulut ja vielä ”voittoa” kiinteisiin kuluihin. Mun omalla ajallanihan ei ole mitään arvoa, vai onko?
