Eikös sitä niin sanota, että ihminen pitää siitä vuodenajasta, jolloin on syntynyt? Minun pitäisi siis olla haltioissani syksystä. Juu-uh, juuri tällaisesta syksystä pidänkin, kun aurinko paistaa ja ilma on vielä leudohko. Mutta sade ja harmaus, sitä kammoksun.
Mieheni ostaa usein kukkakimppuja. Ne ovat väripilkkuja paitsi harmaaseen sisustukseen, myös piristämään arjen keskellä. Tässä aurinkoinen kimppu ilahduttamaan myös teitä:
Viime päivinä olen jo hiukan kävellyt yhden kepin varassa. Toisen olen siis jättänyt välillä pois. Pitkiä matkoja en kylläkään uskalla vielä yhdellä kulkea. Hiukan toi leikattu lonkka sattuu näiden harjoitusten jälkeen, mutta kipu häviää nopeasti. Onhan se selvä että kipuakin tulee, kun on sentään luita rikottu, jänteitä ja lihaksia katkottu ja ommeltu….
On suuri ero kävellä yhdellä tai kahdella kyynärsauvalla. Nyt saan taas hiukan tavaroitakin siirrettyä, kun toinen käsi on vapaa. Ja tämän paremmaksi tilanteeni ei koskaan tulekaan, yksi keppi jää loppuiäkseni vaivoiksi, sanoi lääkäri.
Vielä puolitoista viikkoa, ja saan ajaa autoa!
Mervi