Mukava viikonloppu takana. Uusi jännittävä viikko edessä. Mitä ihminen voisi vielä toivoa?
Uudenkaupungin Vanhat talot -tapahtuma toi satoja ihmisiä meidänkin putiikkiin. Yhdessä Pirkon kanssa olimme vastaanottamassa heitä. Osa käveli vain läpi huushollin, jokunen kääntyi heti ovella takaisin: ”ai tää onkin käsityöliike”, mutta sitten oli heitäkin, jotka ihastelivat kaikkea ja jopa ostaviakin asiakkaita kävi.
Jaksoin olla freesinä yhdeksän tuntia kumpanakin päivänä, enkä ollut väsynyt tai kipeä ollenkaan. Kummallinen tuo ihmisen kroppa – sielu, ruumis ja mieli. Kun mieli on hyvä, kroppakin tuntuu hyvältä. Jos oikein sielua riepoo, on muutenkin paha olla jne….
Neuloin siinä samalla pipon. Meille tuli viikolla ihania uusia lankoja. Olin vartavasten valikoinut vähän paksumpia lankoja piponeulomuksiin. Kovasti tykkään Katian Azteca langan värityksestä. Otin kokeeksi vain kahta väriä: harmaa-ruskea ja kanerva-harmaa. Langassa on 53 % villaa ja loput 47 % akryyliä. Sitä neulotaan 5- 5 1/2 puikoilla.
Tässä olen käyttänyt kehittelemääni pipomallia, joka ohje on vieläkin viimesilausta vaille.
Eikös olekin kaunis raidoitus tässä langassa? Tuosta 100 gramman kerästä tulee kaksi pipoa. Lanka saattaisi toimia myös lapasissa, pitää kokeilla. Olisi kiva setti.
Tänään pitää ryhtyä viimetingan hommiin. Yksi hupparin vetoketjun korjaus, trikoomekon ompelu ja tilaustyönä ostoskassi pyörätuoliin. Tämä ja huominen päivä aikaa. Keskiviikkona onkin vuorossa sairaalakassin pakkaaminen ja neljäksi pitää olla Tyksissä. Torstaina on leikkauspäivä ja sitten saakin huilata. Maata, maata ja maata. Paitsi, että sitkeästi yritän heti päästä pystyasentoon, vaikka vielä en käsitäkään sitä, miten pystyn kävelemään, kun ei kumpikaan jalka ole kävelykunnossa. Tarttis yksi kunnon jalka olla!
Pellavasydämen Mervi