En ole samaa mieltä niiden monien kanssa, jotka inhoavat maanantaita. Minun mielestäni on ihan kiva aloittaa uusi viikko – uusin toivein ja uusin suunnitelmin. Tämä aamu on ollut ihan kiva. Heräsin ajoissa, koska mieheni on kesälomalla ja kutsui aamukahville. Kahdeksan aikoihin. Jäi siis aikaa valmistautua putiikin ovien aukaisemiseen.
Mukavia asiakkaita on käynyt heti aamusta alkaen, kivoja seurusteluja. Äskeinen asiakas kertoi, että on poikennut jokaisessa putiikissani, kaikkiaan viidessä osoitteessa ennen tätä. Sitten hän ihmetteli, että olen kovasti muuttunut. Kuulemma nuortunutkin monia vuosia. Tottahan moisesta kehusta tulee iloiselle mielelle! Sitkeäksikin kehui.
Eilen osoitin kyllä ennennäkemätöntä sitkeyttä. Kävimme mieheni kanssa sunnuntairetkellä lähialueella. Vakka-taimi oli varsinainen kohde. Kävelin piiiiitkiä matkoja ja ihmettelin, miten kivuttomasti se kävi. Justjoo, illalla olikin sitten koipi niin kipeä että.
Mieheni oli jo kääntymässä erään polun päässä takaisin, mutta minäpä sitkeänä sissinä kiipeämään mahdottomalta näyttäviä kivirappusia ylöspäin. Oli se uhkarohkeaa, mutta selvisin.
Tämä kuva on otettu ylhäältä, kun urakka on suoritettu. Ei aivan korkeusero hahmotu. Eniten tuossa piti jännittää, pitääkö maaperä keppejä paikoillaan. Välillä löllöä, välillä liukkaan näköistä. Hyvin selvisin.
Rosariumissa oli paaaaljon ruusuja:
Ja pionit omassa rivissään:
Täältä matkamme jatkui taiteen ääreen. Tai kyllähän nämäkin ovat taidetta, mitä parhainta!
Mervi