Olen yksin kotona, kun puoliso lähti käymään kotomaisemissaan mökillä. Työpäivän päätteeksi lähdin kiertämään uutta kotitaloamme kauniissa aurinkoisessa säässä. Kuviin en saa vangittua meteliä, mikä ympäristössä juuri tänään vallitsi. Parhaillaan ovat koulunsa päättävät juhlimassa naapuruston yhden talon pihalla ja arvatenkin läheisellä Myllymäellä. Sisälle äänet eivät kuitenkaan kantaudu.
Vakkarilukijat varmasti muistavat, että entisessä kodissamme oli upea puutarha. Tämä kaupungin omistuksessa aiemmin ollut tontti ei ole sinnepäinkään. En sitten tiedä, onko vannoutuneelle viherpeukalolle parempi vai huonompi asia se, että saa käsiinsä tyhjän tontin. Ainakin on työtä! Mieheni on jo joitain istutuksia tehnyt. Ja arvatenkin suunnitelmia sitäkin enemmän…
Tiedätkö, mikä ruosteinen hökötys kuvassa on? Se on ankkuri. Mun rakastamaa romuromantiikkaa.
Edellisen kodin ympäristössä kasvoi korvasieniä, näitä sieniä en ole yrittänytkään tunnistaa.
Siitä on muutama vuosikymmen aikaa, kun olemme kerrostalossa asuneet. Nytpä saa taas laittaa oikein vanhanajan parvekelaatikoihin kukkia. Rujoa kauneutta romun keskellä.
Tontillamme on rasitteena sähkömuuntaja. Sen lähiympäristöön näyttää syntyneen roskakasa. Kompostikin sinne tulee.