Olen nyt viikonlopun aikana ottanut takaisin unettomia öitä ja päiviä. Muistatte varmaan, että olen ollut hämmästynyt nukkumattomuudestani. Sairaalassa sain unta korkeintaan 4 tuntia vuorokaudessa ja nyt kotonakin on nukkuminen ollut tosi kehnoa. Noh, nyt on sitten palattu takaisin normaaliin nukkumiseen – siis minun normaaliini. En tiedä, onko antibiootilla syynsä vai ehkä subklaavilla, mutta heti kun […]
Makaan, istun ja liikunkin Lue lisää »
Minulle ei juurikaan ole viikonpäivillä merkitystä – samanlaista odottelua joka päivä. Tänään oli kuitenkin jokseenkin merkityksellinen taitekohta, kun ei tarvinnutkaan lähteä aamulla eikä illallakaan sairaalaan. Nukuin aamulla ilman herätyskelloa ja nousin kunnolla ylös vasta klo 11. Aloitin fysioterapian. Lääkäri kirjoitti 10 kerran määräyksen niska-hartiaseudun hierontaan. Kylläpä oli mukavata. Nyt illalla on nahka jo niin kosketusarka
Uuden kodin remontista on pieni postaus. Tänään kävin aamulla labrassa, crp oli vain 3, joten hyvältä näyttää sikäli. Lääkäri tutki haavan ja totesi senkin parantuneen kokonaan ja kunnolla. Nyt otettiin subklaavi pois ja antibiootin tiputus lopetettiin. Jatkossa syön suun kautta kahdenlaista antibioottia 3 kuukautta. Hohhoijaa! Toivon, että tähän väliin kuitenkin tulee proteesinlaittoleikkaus. Lisäksi toivon, että
Tänään on määrä olla viimeinen antibiootti-tiputus. Eilen ensiavussa maatessani ohikulki ortopedi Arsi Broberg, jota olen aiemminkin kehunut puhetaidoistaan. Hän tunnisti minut ja jäi juttelemaan. Kuulin, että välttämättä bakteeria ei saada ollenkaan tuhottua. Jossain vaiheessa täytyy sitten päättää että se jätetään muhimaan, laitetaan uusi proteesi ja potilas syö loppuelämänsä jotain penisilliiniä esimerkiksi. Uusi tieto oli se,
Loppuu, ei lopu, loppuu…. Lue lisää »
Joskus kuvittelen olevani maailman napa. Että kaikki pyörii vain minun ympärilläni. Tänään päivä alkoi tällaisella keskustelulla: Olin tullut aamuantibiootilta ja odottelin taksia sairaalan etuoven ulkopuolella. Taksini tuli ja yritti peruuttaa eteeni (pyörätuoli nostetaan takaovesta hissillä) mutta juuri silloin siihen väliin kiilaakin Volvo. Mies nousee kuskin puolelta ja minuun iski ”joku”. Sanoin äijälle: ”Et sitten huomannut,
Olen kyllä ennenkin kertonut subklaavista eli keskuslaskimokatetrista. Mutta nyt taas. Otin kotona valmiiksi muutaman kuvan että saan täällä ensiavussa kirjoitella ajankulukseni postauksen. Kun toukokuussa edellisen kerran otettiin subklaavi pois kehostani, pyysin sen itselleni. Tässä siitä kuva: Tuo oikean puolinen pää on noin 10 cm nahan alla. Se sijoitetaan sydämen laskimoon ja sitä kautta antibiootti leviää
Eiliseen postaukseen liittyen kuvat tulee nyt perästä. Tässä ensin mun uudet bling-bling-popot. Koska sadekuuro yllätti meidät kaupassa ollessamme, jäimme tietysti sadetta pitelemään. Keksin katsella myös kukkaroita. Ei nyt ihan samaa färiä, mutta melkein. Nyt mukanani kulkeekin sitten aika paljon pinkkiä, kun aiemmin saamani tabletin kannet ja kännykkäkin ovat pinkit. Torstain pusakka ja housut. Se –
Sama kuvien kanssa Lue lisää »
…kirjoittelen täällä ensiavussa maatessani päivän kuulumisia. Iltapullo antibioottia tippuu tunnin verran suonistooni. Aamulla jäin ”aamupullon” sairaalassa saatuani kaupungille shoppailemaan. Sain avukseni sisareni. Apu olikin tarpeen sillä yllättävän paljon on kaupungin kaduilla töyssyjä, kiveyksiä ja korotuksia, joita on raskas pyörätuolilla ylittää. Käsivoimat ei riitä, jos on vähääkään ylämäkeä tai kaupassa kynnyksiä. Nyt näyttää lisäksi siltä, että
Eilen illalla menin tavan mukaan ensiapuun saamaan antibioottitiputusta. Kovin olin yllättynyt, kun minut ohjattiinkin eristyshuoneeseen. ”Täällä saat olla rauhassa”. Heti aloin kelata, että mikä on syynä poikkeavaan toimintatapaan. Tuli mieleen että jos ovat saaneet selville, että kirjoitan blogiin ensiavunkin kuulumisista ja päättivät, etten saa kuulla enkä nähdä mitään… noeikaisentään. Ehkä vaan yksinkertaisesti muut petipaikat olivat
Kukaan ei voi arvata tästä kuvasta, mitä olen seuraavaksi pykäämässä. Paitsi ehkä Kotona Annin kanssa -blogin Anni. Kuten aiemmin mainitsin, olen ollut laiskana. Mieheni todennäköisesti toivookin, että olisin vaan laiskana. Nukkumisesta ei tule niin paljoa sotkua, kun mitä täällä nytkin näkyy olevan. Yhtenä yönä nimittäin keksin aloittaa tämän pikkuaskartelun. Käykö teillä muilla niin, että esillevedetyt