Energiataso matalalla

Just nyt ei tahdo jaksaa oikein mitään. 
Syistä on kalpea aavistus. 
Onneksi ei tarvitsekaan saada mitään aikaiseksi.

Toisinaan kirjoitettavaa olisi vaikka monta kertaa päivässä, mutta nyt ei oikein mitään. Yksi syy tulee tässä:

Tuttavani R soitti ja kyseli, miten olen leikkauksesta toipunut. Ihmettelin, mistä hän tietää, että olen ollut leikkauksessa. No, blogista oli lukenut. Tämä pikkukeskustelu sai ajatukset liikkeelle, myös ne vanhat, jo kertaalleen kolutut.

Tiedän, että jotkut tuttavani käyvät tätä blogia lukemassa. Eikä siinä tietysti mitään, julkiseksihan olen tämän halunnut, enkä ole rajannut lukijakuntaa. SE VAAN HARMITTAA, että edes nämä tuttavat eivät koskaan jätä mitään jälkeä itsestään.

Jos tapaamme kadulla, jaamme kuulumiset. Mutta jos minä jaan kuulumiset blogissani, jään vaille sitä toisen ”vaihtaria”. Niin toivoisin, että ainakin nämä paikkakuntalaiset, minut muutenkin tuntevat, jättäisivät jonkun kommentin, kun ovat luonani käyneet.

Tiedän, että monelle koko tämä blogimaailma on vieras ja kommentin jättäminen tottumattomalle hankalaa. Yritän tässä nyt selittää sen. Vaikka sinulla itselläsi ei ole blogia, voit silti kommentoida. Jokaisen tekstini lopussa on kerrottu, kuinka monta kommenttia siihen on jätetty tai sitten ”0 kommenttia”. Klikkaat sitä, jolloin aukeaa kommenttikenttä. Siihen kirjoitat mitä haluat minulle tai toisille lukijoille sanoa ja lopuksi ilmaiset itsesi – joko oikealla nimelläsi tai nimimerkillä. Kommenttikentän alla lukee ”kommentti nimellä” ja alasvetovalikko, josta valitset kohdan anonyymi. Ja kun tämän olet tehnyt, klikkaat julkaise. Niin helppoa! Ja niin tärkeää minulle ja uskon, että jokaiselle blogia kirjoittavalle.

Olenhan jo kertonut, kuinka paljon arvostan teitä n. 10 lukijaa, joilta saan säännöllisesti palautetta, tykkään teistä! Enkä mitenkään halua ”kinuta” kommentteja, mutta ehkä ymmärrät yllä kertomani? Välillä – taas kerran – turhautuu ja miettii, että mitä/ketä varten blogia kirjoitan.

Olen jokseenkin heikohkossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Jaksan entistä vähemmän ja nukkuisin aina vaan. Joka päivälle olen kuitenkin laittanut pieniä tavoitteita, mitä pitäisi saada valmiiksi. Tänään aloitin uuden sukkamallin, jonka sain eräältä asiakkaalta. Hän antoi sekä ruutupiirroksen että näytti kädestä pitäen, kuinka pitsimalli tehdään. Näytän sen teille, jahka olen edennyt vähän pidemmälle.

Millä tavalla sinä opettelet uuden neulonta- tai virkkausmallin mieluummin? 
Kirjoitettuna, 
ruutumallina, 
valmiista (esim. sukasta) katsomalla
vai niin, että toinen näyttää, kuinka malli tehdään?
Mervi
kuten huomaat, hiukan alavireisenä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top