Olen todennut, että ihminen pärjää loppujen lopuksi hyvin vähillä vaatteilla. Elämä on jopa helpompaa, kun valikoimaa ei ole liikaa. Valitseminen helpottuu ja järjestyksen pitäminen helpottuu. Huomaan käyttäväni yksiä ja samoja, helppoja vaatteita. Tämä pätee erityisesti kenkiin ja takkeihin. Ja laukkuihin. Ja hanskoihin….
Ollessani mittatilausompelijakoulutuksessa valmistin itselleni kaksikin villakangastakkia. Ei oikein tullut mieleisiä. Olen koko talven pitänyt vuosia sitten alennusmyynnistä ostamaani Aino-tuotteen huopakangastakkia, joka on niin hyvä! Se on just sopiva, helppo pukea ja herättää aina ihastusta, kun kuljen se päällä ihmisten ilmoilla.
Olen todennut, että napit on tämän mittaisessa takissa kätevämmät kuin vetoketju.
Pukemista ja riisumista helpottaa silkkivuosi, joka ei ole sähköinen.
Tämä takki maksoi muistaakseni n. 700 euroa, mutta ostin sen loppuunmyynnistä ehkä 70 %:n alennuksella. Yleensä ihastelijat kysyvät, olenko itse tehnyt takin. No en. Tein kyllä samalla kaavalla itse takin, mutta ei siitä yhtä mieleinen tullut. Hieno kangas kyllä siinäkin.
Olisimpa kuitenkin valinnut sen numeroa isomman Vetoketjun kyllä saa hyvin kiinni, mutta jotenkin se on… youknow…
Näissä puolipitkissä takeissa on tää vetskarin laitto hankalaa… Huppu on hyvä olla.
Vähän tuli sellainen olo, että höynäytin itseäni. En oikeasti olisi ehkä tarvinnut uutta takkia? Mutta luulenpa, että nyt minulla on moneksi vuodeksi takki joka käyttöön. En usein ostele takkeja, tai siis, tarkoitan, että yleensä menee monta vuotta, että en osta.