Tämä mekko oli monen mielestä hutiostos. Kurkkaapa täältä aiempi postaus. Ehkä tästä syystä mekko onkin jäänyt roikkumaan. Nyt kun olen ihan itse putiikissa myymässä (työntekijä jäi pois vuodenvaihteessa) niin joudun miettimään vaatetusta vähän tarkemmin. Mekko on kiva ja naisellinen.
En osta juuri koskaan ”merkkituotteita” tai edes normaalihintaisia, paitsi nyt. Halusin mekon ja ostin Zizziä ja maksoin 80 euroa. Heti kun sain mekon päälleni, siitä hajosi nappi ja lähempi tarkastelu osoitti, että kaikki napit ovat viallisia ja huonosti ommeltu. Noh, ne kaksi ylimääräistä nappia tulevat siis käyttöön.
Mekko on liian pitkä ja varsinkin sen hihat on epäkäytännölliset rannekkeineen ja nappeineen. Pituus haittaa työtuolilla istuessa, kun helmat on tämän tästä pyörien alla. Muuten tuollainen maksimekko on kyllä helppo arkivaate. Ennen seuraavaa käyttökertaa lyhennän hihat ja helman.
Koska olen yleensä aina kylmissäni, tarvitsen villatakin melkein kaikkien asujen kanssa. Facebookin naistenhuoneen ”opettamana” olen nyt ymmärtänyt, että pitkä-pitkä ei olekaan hyvä yhdistelmä. Pukeutumisneuvoja-koulutuksessa kävimme viime jaksolla läpi erilaisia mittasuhteita ja hämmästelin, miten millintarkkaa puuhaa oikea pukeutuminen on/saattaa olla. Saimme kotitehtäviäkin, mutta vielä en ole koululäppäriä avannutkaan.
Nämä kuvat kyllä käyvät osana tehtävää. Näissä kuvissa jakun/neuleen/villatakin pituus lyhenee. Ensin se pitkä. Pitkiä jakkuja mulla olis ollu useampiakin, mutten niitä kuvannut, kun jotenkin heti näin, ettei ole hyvä?
Olipa hyvä idea ottaa kuvat tuon tuolin kanssa, siitä on hyvä verrata jakun pituutta…
Tämä vaalean harmaa on kaikkein lyhyin.
Mikä noista sitten on paras? Kokonaiskuvaan vaikuttaa tietysti mittasuhteiden lisäksi väritys. Ehkä tuo tummansininen on omasta mielestäni kivoin. Tuo sopivasti kontrastia.
Vaaleanpunaisessa on kivaa taskut ja se on näistä kaikkein lämpimin.
Oikeastaan en kauheasti tykkää noista mekon paitakauluksista, kun niitä pitää koko ajan järjestellä. Ehkä en vaan ole tottunut. Paitapuseroita käytin joskus teini-iässä.
Ja sitten viimeinen poseerauskuva. Hämmästelen aina oikeitten muotibloggareitten kuvausasentoja. Että miten se toinen jalka aina laitetaan – miksi ei voi seisoa vaan molemmat jalat vierekkäin? No ei se matkimisyritykseni tässä kuvassa näy, mutta näkyypä hameen halkio. Tai ei se halkio ole, vaan edessä on napitus ylhäältä alas asti.
Ja vielä kuva hihan suusta. Nuo rannekkeet poistan kokonaan ja teen kapeat 3/4 pituiset hihat.
Semmoiset kuvaukset – ja on muuten kova urakka meikäläiselle, joka ei askeltakaan ota ilman kyynärsauvaa. Mut silti tykkään nämä amatööriotokset ottaa ilman avustajaa. Saan ihan omassa yksityisyydessäni komennella kännykkää ”smile” – ja se tottelee.
Pellavasydämen Mervi