Vaikka muisti välillä pätkiikin, jotkut asiat ja tapahtumat jäävät lähtemättömästi mieleen. Siitä on 44 vuotta, 3.1.1977, kun menin nuorena tyttönä kihloihin. Oltiin seurusteltu 3 kk, minä olin 17 v ja sulhaseni 23 v. Mut hyvä liitto siitä tuli, kestänyt näin kauan. Naimisiin mentiin vuonna 1978, ylioppilaslakin sain rouvana.
Mieheni ei ole juurikaan pitänyt kihlasormustaan. Uskon hänen selityksensä, että on epämukava, teräväreunainen… Omaa sormustani on jo useampaan kertaan isonnettu ja toinen näyttäisi olevan hukassakin. Pidänkin sormusta yhdessä myöhemmin saamani sormuksen kanssa.
Minä vaan en enää käytä keltakultaisia koruja juuri koskaan. Tykkään hopeisista. Ehdotin miehelleni, josko hankittaisiin uudet kihlat, nyt hopeiset. Ei hän vastaankaan laittanut. Selasin netin tarjontaa ja melkeinpä halvimmat valitsin. Sormukset oli kauniisti paketoitu. Ne tuli Jasmine Jewels -verkkokaupasta.
Pienen seremoniallisen hetken vietimme vuosipäivänä 3.1.2021 kun yllätin mieheni näillä uusilla sormuksilla. Omani olin joutunut suurennuttamaan paikallisella kultasepällä, mutta miehen sormus on ihan passeli. On se vaan niin kaunis. Aika paksu ja reunat pyöristetty mukaviksi käyttää.
Mies ja tonttu.
Tyytyväisinä edelleen yhdessä.
Olen tähän mennessä pitänyt nimettömässä mitä tahansa sopivaa hopeasormusta. Tämän uuden kanssa sopii parikin.
Onko sinulla käytössä kihla- ja vihkisormukset? Käytätkö kulta- vai hopeakoruja?
Mervi