Koskaan ei missään ikinä milloinkaan saavuteta sellaista ihannetilaa, että kaikki ihmiset olisivat tasavertaisia. Että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elämään. Ei koskaan eikä missään. Meillä Suomessa asiat tässäkin suhteessa on kuitenkin melko mallikkaasti. Suomen perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasavertaiset oikeudet. Mutta jos satut syntymään vammaisena – syystä tai toisesta, tai ilman syytä – olet väistämättä heikommassa asemassa. Tässä suhteessa kenenkään ei silti kannata röyhistää rintaansa, sillä yksi epäonnistunut vilkaisu väärään suuntaan saattaa tehdä sinustakin loppuelämäksesi vammaisen. Sinun tai vastaantulevan auton kuljettajan ratin liike, epäonninen sukellus, yksi askel harhaan – voih, mahdollisuuksia on paljon!
Vammaispalvelulaki pyrkii kuitenkin tasaamaan näitä epäoikeudenmukaisuuksia vammaisten elämässä. Lain tarkoitus on taata erilailla vammaiselle ihmiselle tasavertaiset mahdollisuudet vammattomien kanssa opiskeluun, työssäkäyntiin, vapaa-aikaan, asumiseen jne.
Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.
Minä synnyin vammaisena. Ensimmäisen kerran pääsin osallisiksi vammaisten ”etuuksista” kouluaikana, kun Kela kustansi minulle oppikirjat ja myöhemmin sain yliopisto-opiskeluihin avustusta, jonka nimeä en enää muista. Nykyään se olisi ehkä ammatillista kuntoutusta? Monta vuotta nautin myös invalidirahasta, mikä vaihtui eläkkeellejäämisen jälkeen eläkeläisen hoitotueksi ja pieneni murto-osaan. Nämä mainitsemani asiat eivät kuitenkaan ole vammaispalvelulain tarkoittamia asioita.
Sen sijaan henkilökohtainen avustaja on subjektiivinen oikeus, jonka vammaispalvelulaki määrittelee. Subjektiivinen tarkoittaa sitä, että jokaisen vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävän se tulee saada riippumatta kunnan määrärahoista. Vrt. määrärahasidonnaiset. Kerroin oman tarinani alkuajoista täällä: http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2015/05/aamupaiva-vammainen-vai-puolivammainen.html
Kun istuin pyörätuolissa, kunta myönsi minulle avustajan, mutta kun leikkauksella tilanteeni parani sikäli, että pääsin kävelemään, sitä ei enää myönnetty. Tiesin itse, miten paitsi kepin kanssa liikkuminen, mutta myös kovat kivut elämääni hankaloittavat ja tein valituksen hallinto-oikeuteen. Siellä asia ratkaistiin minun edukseni ja nyt saan avustajan sekä työhön, kodinhoitoon että myös vapaa-ajalle. Luonnollisesti kun lähden opiskelemaan, avustaja on myös silloin käytettävissäni.
AIKAISEMPI KÄYTÄNTÖ ja NYT
Monessa kunnassa moni vammainen toimii itse työnantajana (TYÖNANTAJAMALLI) ja hankkii itse itselleen avustajan tai avustajaringin. Minä halusin ”valmiin paketin” ja monta vuotta minulle tuli avustaja firmasta, missä oli paljon eritasoisesti koulutettuja avustajia. Koskaan en aamulla tiennyt kuka tulee, mikä oli silloin mielestäni sekä hyvä että huono asia. Toisaalta oli vaihtelua ja jokaisella oli omat vahvuutensa, jos niitä osasi hyödyntää, mutta se ainainen vaihtuvuus! Tämä firma alkoi olla ylityöllistetty ja kun Uusikaupunki siirtyi PALVELUSETELI-järjestelmään, piti yrityksen siirtyä käyttämään pääasiassa kouluttamatonta työvoimaa, jotta toiminta olisi mitenkään kannattavaa. Sairaanhoitajaa ei voi lähettää minulle (joka en sitä kyllä tarvitsekaan) jos yritys saa 21 euroa tunnilta. Lisäksi minulle ilmoitettiin, etten voi saada em. taloudellisista syistä myöskään illaksi avustajaa.
Kun minulle vielä kerrottiin, että ”rohkaisevat asiakkaita hakeutumaan muihin yrityksiin” tein työtä käskettyä ja vaihdoin yritystä. Valinnanvaraa ei juurikaan ole, mutta onnekseni tämä nykyinen yritys Suomen Avustajapalvelut on rantautunut kotikaupunkiini ja heiltä olen saanut aivan loistavaa palvelua.
Nyt minulla on kaksi avustajaa, jotka olen saanut itse ”valita” tai siis hyväksyä. Molemmat olivat juuri hakeutuneet tähän firmaan työhön ja oliko peräti samana päivänä tulivat minun luokseni käymään. Toinen tyttö tulee ma ja ti ja toinen ke, to ja pe. Olen niin niin tyytyväinen tähän järjestelyyn! Tytöt tietävät, mitkä ja miten aamutoimet tehdään ja miten perjantaisiivous tehdään. Ja molemmat on vielä himosiivoojia, joten meillä on aina siistiä ja puhdasta.
Toki työhön sisältyy muutakin kuin viikkosiivous. Pyykkihuolto on heidän vastuullaan silitystä myöden. Yleensä mieheni hoitaa keittiöhommat, mutta jos hän on pois, avustaja käy kaupassa ja toki laittaa ruokaa, jos sitä pyydän. Voisivat leipoakin, mutta eipä juuri tule pyydettyä.
Putiikin puolella avustajat paitsi siivoavat, myös järjestävät hyllyjä ja auttavat jopa mittojen otossa, jos olen yksin Arjan ollessa poissa. Varsinaiseen myyntityöhön he eivät osallistu. Kaupassa käydään yhdessä tai sitten avustaja käy yksin, jos en ole sellaisissa voimissa.
Yhtenä aamuna mietiskelin lähinnä itsekseni, että ”mitähän avustaja tänään tekisi?” johon mieheni loihe lausumaan: ”Menkää vaikka shoppailemaan tai kaupungille kahville – ei sitä aina tarvitse jotain TEHDÄ… ”
Niinpä.
Minun kohdallani tällä hetkellä olisikin varmasti paras saavutus, jos joku saisi piristettyä mieltäni ja hetkeksi ajatukseni pois arjen harmaudesta.
Mervi