Olen tehnyt ”surutyötä”. Jo pari vuotta minulla on ollut rakennekynnet ja olen nauttinut niistä koko rahan edestä. Siis 55 euroa kuukaudessa. Olen aina ihaillut pitkiä, hyvin hoidettuja kynsiä, mutta käsityöläisellä ne ovat vain haave. Monta vuotta häpesin rikkonaisia kynsiäni ja repaleisia kynsinauhoja. Kunnes otatin ensimmäiset tekokynnet.
Olen oppinut varomaan kynsiäni ja viimeisimmät – tosi pitkät – säilyivät ihan rikkoontumatta. Mutta ei niillä kyllä ihan kaikkeen pysty. Nuppineuloja ei meinaa millään saada hyppysiinsä.
Pahin ongelma on kuitenkin näpyttely. Olen hyvä konekirjoittamaan, osaan kymmensormijärjestelmän (mutta en kylläkään osaa peukuilla kirjoittaa kännykällä). Pitkillä kynsillä en osaa mitään kirjoittaa oikein! Lähes kaiken saan kirjoittaa kahteen kertaan.
Nyt on suunnitelmissa jälleen kerran pystyttää verkkokauppaa ja siinä joutuisin tosi paljon näpyttelemään, kun lisään tuotteita kauppaan. Ei onnistu pitkäkyntiseltä, ei sitten niin millään.
Tätä kirjoittaessani nautin. Nyt minulla on lyhyet rakennekynnet. Kävin aamulla huollossa ja vakkaritekijäni ei meinannut millään ymmärtää, kuinka lyhyet haluan. Ihan lyhyet! Nyt sujuu kirjoittaminen kuin vettä vaan….
Toki. Nämä ei ole yhtä hienot, ei ollenkaan. Mutta otin säihkettä sitten sitäkin enemmän. Nyt mulla on oikein blingbling-nakkisormet.
Ihan varmasti haluan hetken päästä taas pitkät kynnet, mutta nyt mennään näillä. Nautin nopeasta ja virheettömästä kirjoittamisesta.
Pellavasydämen Mervi